Gentle Giant - In a Glass House

Gentle Giant äänitti In a Glass House -albuminsa Octopus-levynsä jälkeen kiertue-elämään uupuneen Phil Shulmanin yhtyeestä poistumisen musertamana. Tämän takia yhtye ei levystä erityisemmin pitänyt aikanaan.

Philin lähtö ei kuitenkaan kuulu In a Glass Housella niin roimasti kun saattaisi olettaa. Musiikki on hyvin octopusmaista, joskin hard rock saa ehkä hivenen aiempaa suuremman osan kuitenkin aiemman kaltaisen suuren vaikuttajavalikoiman pysytellessä levyllä mukana.

Octopus-levystä poiketen In a Glass Housea ei julkaistu erikseen Amerikan markkinoilla, mutta import-levyt myivät kuitenkin 150 000 kappaletta.

Hyllyyni tämä Gentle Giantin kiistaton mestariteos saapui toiseksi omistamakseni Gentle Giant -albumiksi kesällä 2011 noin vuoden Octopus -levyn ostamisen jälkeen ja sai kertaheitolla rakkauteni roihahtamaan ilmiliekkeihin. Jos Octopus-levyn lonkeroista oli ollut ehkä hivenen vaikea saada otetta, In a Glass Housen lasisenät tarjosivat läpinäkyvyydessään helpomman lähestymispinnan ja levyä tuli ostamisen jälkeen kyllä kuunneltua niin maan perkeleesti.

Mieltymysteni kannalta In a Glass Housen kappaleflow osuu napakymppiin. Hard rockista ammentavien kappaleiden välissä hengästyttävinä hengähdystaukoina korville mainiot An Inmate's Lullaby ja A Reunion toimivat mitä mainioimmin. Levyn koherenttiuden kohottaa kattoon levyn alussa ja lopussa esiintyvät BBC Radiophonic Workshopin lasien särkymisten äänet.

Levyn kolme hard rockihtavaa huippua koetaan kuitenkin The Runawayllä, Experiencellä (voi veljet mitä riffittelyä "Mater inner voices" -kohdan ympärillä) ja kirjaimellisesti varsin progressiivisesti etenevällä nimikkokappale In a Glass Housella, eikä näiden kappaleiden tiukkuuteen ja paikoitellen viheliäiseenkin nerokkuuteen olekaan mielestäni moni yltänyt. Ja vaikka Way of Life ei aivan yllä kolmen ässän tasolle, se keikkuu aivan niiden liepeillä erityisesti kerrassaan ylevän lopetuksensa ansiosta.

In a Glass House on eittämättä suosikkini Gentle Giantin levykatalogista ja sitä levysoittimeni himoitseekin yhtyeeltä usein sisuksiinsa. Vaikka (Three Friendsiä lukuunottamatta) nautin suuresti kaikista omistamistani Gentle Giantin albumeista, In a Glass House on mestariteos "par excellence".

Instrumentaatio

• Derek Shulman: laulu, alttosaksofoni, sopraanosaksofoni, nokkahuilu
• Gary Green: 12-kielinen kitara, sähkökitara, steel-kitara, mandoliini, tamburiini, nokkahuilu
• Kerry Minnear: koskettimet, lyömäsoittimet, nokkahuilu, sello, laulu
• Ray Shulman: basso, akustinen kitara, viulu, tamburiini, laulu
• Kerry Minnear: rummut, lyömäsoittimet

Kappaleet

1. The Runaway (Minnear, D. Shulman, R. Shulman) - 7:15
2. An Inmate's Lullaby (Minnear, R. Shulman) - 4:39
3. Way of Life (Minnear, D. Shulman, R. Shulman) - 8:04
4. Experience (Minnear, D. Shulman, R. Shulman) - 7:50
5. A Reunion (Minnear, R. Shulman) - 2:11
6. In a Glass House (Minnear, R. Shulman) - 8:09

Curved Air - Air Conditioning

Air Conditioning on brittiläisen Curved Air -yhtyeen debyyttialbumi vuodelta 1970. Yhtye oli mm. High Tide yhtyeen kanssa yksi ensimmäistä viulua musiikissaan hyödyntäneistä rockbändeistä. Mainitsemisen arvoinen erikoisuus yhtyeessä on myös naislaulaja Sonja Kristina - yleensä progressiivisen rockin yhtyeissä laulaja kun oli(/on) mies.

Alunperin kuvavinyylinä julkaistu Air Conditioning pärjäsi UK:n listoilla (lapsenkengissä tuolloin olleesta kuvavinyylitekniikasta ja sen äänenlaatua rapauttavuudesta huolimatta) oikein hyvin ollen parhaimmillaan kahdeksas. Myöhemmin toki levystä ilmestyi myös tavallinen painos.


Jostain syystä yleensä naislaulajat eivät oikein tavallisesti minuun iske, mutta Sonja Kristina tekee tässä poikkeuksen tunteita välittävällä ehkä jopa hieman teatraalisella laulutavallaan. Toki muutkin seikat (kuten yhtyeen kaupallinen menestys) saivat minut Curved Air -yhtyeeseen tutustumaan.

Oikeastaan Air Conditioning on omistamastani Curved Airin kolmesta ensimmäisestä albumista tuorein hankinta, ja mahdollisesti jäänyt hankkimatta ilman kirpputorin huokeaa viiden euron hintaa. Vaikken kahden aiemman ostokseni perusteella ihan mahdottomia odottanut (bändi kun lukeutui päässäni "ihan kiva" -osastoon), Air Conditioning on osottautunut hiuksen hienolla marginaalilla suosikkilevykseni yhtyeeltä.

Air Conditioningilla ja Curved Airissa ylipäätään kiehtovinta saattaa olla kitaran, kosketinten ja viulun yhteispeli ja Francis Monkmanin ja Darryl Wayn kunniaksi pitääkin sanoa, että homma hoituu erittäin hienosti - myös High Tideä elegantimmin mielestäni. Levyllä on myös korvani ja aivoni mukaan Curved Airin paras kappalemateriaali; huippuina mainituiksi ainakin tulkoon pehmeän melankolinen ja ovelasti hyvinkin säröisää kitaraa hyödyntävä Screw, aivan hyvästi hieman kuumottavakin Hide and Seek ja basisti Rob Martinin ainoa kontribuutio levylle: majesteetillinen Rob One.

Kehnoimmillaan levy taas on vähän turhan hoilaavalla It Happened Todayllä, mutta ei tämä levyä turmioon aja. Myös Donovanin laulutyyliä imitoiva Blind Man on mielestäni vähän pöhkö eikä musiikillisestikaan kovin erityinen.

Ilman (kunnia)mainintaa ei myöskään sovi jättää aika avantgardeksi äityvää Vivaldia, joka ensimmäisillä kuuntelukerroillani iski kyllä luun kurkkuun ja nyrkin pöytään melkoisen vakuuttavalla ja hengen salpaan lyöneellä tavalla.

Instrumentaatio

• Sonja Kristina: laulu
• Darryl Way: viulu, taustalaulu
• Francis Monkman: kitara, koskettimet
• Rob Martin: basso
• Florian Pilkington-Miksa: rummut

Kappaleet

1. It Happened Today (Monkman, Linwood) - 4:59
2. Stretch (Way, Monkman) - 4:08
3. Screw (Way, Linwood) - 4:07
4. Blind Man (Way, Martin) - 3:35
5. Vivaldi (Way) - 7:30
6. Hide and Seek (Way, Linwood) - 6:17
7. Propositions (Monkman) - 3:07
8. Rob One (Martin) - 3:23
9. Situations (Way, Martin) - 6:17
10. Vivaldi (Cannons) (Way, Monkman) - 1:36