Gong - You

Edellisen Gong-yhtyeen edellisen albumin kanssa samana vuonna ilmestynyt You päättää bändin Radio Gnome Invisible -levytrilogian ja on myös "klassisen kokoonpanon" viimeinen levytys.

You on kiistatta levytrilogian avaruusrockein yksilö. Glissandokitarat ja Tim Blaken syntetisaattorit ujuttavat trilogian pisimmillä kappaleilla valveutuneen kuulijan aivan takuulla toisiin sfääreihin.

Vaikka Gongin klassinen kokoonpano sai päätöksensä You-levyn jälkeen, You-viboja pääsee aistimaan vielä seuraavana vuonna julkaistulla Steve Hillagen esikoissoololevy Fish Risingilla.


Tämä Radio Gnome Invisible -levytrilogian päättävä albumi oli ensimmäinen Gong-ostokseni ja voi pojat kuinka se meni korkealta yli ymmärrykseni. Hilseisen pääni hiussuortuvat eivät edes liikahtaneet, mutta suuni siirtyi vaakaviivasta ∅-kirjaimen muotoiseksi jo levyn avauskappale Thoughts for Naught -kappaleen aikana. Sen siitä kaiketi saa kun uimataidottomana hyppää suin päin syvään päähän. Paljon on kuitenkin muuttunut sitten syksyn 2010 ja nyt You on kiistallisesti suosikkilevyni Gongilta ja överhuvudtaget aika parasta bestiä.

Levyn kolme ensimmäistä kappaletta johdattavat kuulijan allenmaisesti takaisin Gong-planeetalle (jos sieltä on sattunut poistumaan) ja siitä edespäin elämä on täyttä juhlaa. You tosin jatkaa Radio Gnome Invisible -trilogian trendiä ja Allenin musiikillinen rooli jatkaa kutistumistaan. Tavalliseen tapaan Pierre Moerlenin rumputyöskentely on älyttömän nautinnollista kuunneltavaa, mutta kyllä koko Gong on huimassa tikissä.

Oma Gong-suosikkibiisini, tältä levyltä löytyvä Master Builder on niin perhanan hyvä, etten edes kehtaa alkaa sitä sen enempää ylistellä, mutta sananen muusta messevästä; A Sprinking of Clouds louhii Tim Blaken syntetisaattoreilla aivoistani osia ja järjestää ne uusille paikoilleen, Perfect Mystery tarjoaa pienen hengähdyshetken ennen kahden kappaleen mudostamaa finaalia, The Isle of Everywhere groovaa niin ettei mikään ja mikä lopetus onkaan trilogialle You Never Blow Your Trip Forever, jossa kuullaan ovelia klippejä aiemmilta Gong-albumeilta.

Sinä olen minä vai oletko minä sinä?

Instrumentaatio

• Daevid Allen (Dingo Virgin): laulu, glissando kitara
• Mirelle Bauer: lyömäsoittimet
• Tim Blake (Hi T Moonweed): moog, EMS-syntetisaattorit, mellotron
• Miquette Giraudy (Bambaloni Yoni): äänet, taustalaulu
• Steve Hillage: kitara
• Mike Howlett: basso
• Didier Malherbe (Bloomdido Glad de Brasse): puhaltimet, laulu
• Benoit Moerlen: lyömäsoittimet
• Pierre Moerlen: rummut, lyömäsoittimet
• Gilli Smyth (Shakti Yoni): runot, avaruuskuiskaukset

Kappaleet

1. Thoughts for Naught (Allen, Blake, Hillage, Howlett, Malherbe, P. Moerlen) - 1:32
2. A P.H.P's Advice (Allen, Blake, Hillage, Howlett, Malherbe, P. Moerlen) - 1:47
3. Magick Mother Invocation (Allen, Bauer, Blake, Giraudy, Hillage, Howlett, Malherbe, B. Moerlen, P. Moerlen, Smyth) - 2:06
4. Master Builder (Allen, Bauer, Blake, Giraudy, Hillage, Howlett, Malherbe, B. Moerlen, P. Moerlen, Smyth) - 6:07
5. A Sprinkling of Clouds (Allen, Blake, Hillage, Howlett, Malherbe, P. Moerlen) - 8:55
6. Perfect Mystery (Allen, Blake, Hillage, Howlett, Malherbe, P. Moerlen) - 2:29
7. The Isle of Everywhere (Allen, Blake, Hillage, Howlett, Malherbe, P. Moerlen) - 10:20
8. You Never Blow Your Trip Forever (Allen, Bauer, Blake, Giraudy, Hillage, Howlett, Malherbe, B. Moerlen, P. Moerlen, Smyth) - 11:22

Gong - Angel's Egg

Gong-yhtyeen Radio Gnome Invisible -levytrilogiaa jatkaa trilogian toinen osa Angel's Egg vuodelta 1973 entistä ehommalla kokoonpanolla. Nyt mukana ovat myös "klassiseen Gongiin" lukeutuvat herrat fijiläinen Mike Howlett ja klassisesti koulutettu ranskalainen rumpu- & lyömäsoitinvirtuoosi Pierre Moerlen.

Vaikka jo trilogian edellinen osa oli äänitetty Virgin-levy-yhtiön rahoilla, Angel's Egg on ensimmäinen Gong-levy, joka ei kuulosta muhjuiselta. Myös musiikki on evolvoitunut aiempaan verrattuna sävellysvastuun laajettua ympäri Gongia (ja olivathan Allen ja Smyth hetken albumien välillä poissa yhtyeestä). Tuloksena on aivan erinomainen Gong-levy.

Edeltäjästään poiketen Angel's Eggillä Tim Blake ja Steve Hillage kuuluvat alusta alkaen. Koko levy onkin piukassa aiempaa kirkkaammin pulppuavia, ujeltavia ja liplattavia syntetisaattoreita ja kerrassaan oivallisia hyvin hillagemaisia Steve Hillagen kitarajuoksutuksia. Myös Hillagen soolotuotannossa hyvinkin paljon esiintyvää delayn kanssa kikkailua ja näin saavutettavaa syntetisaattorimaisuutta kuullaan myös tällä levyllä.

Jos Flying Teapotin rytmiryhmä oli erinomainen, mikä lie ylistyssana riittää kuvaamaan kaksikon Howlett Moerlen yhteistyötä. Koko albumi on kyllästetty aivan huikealla rytmisellä pohjalla ja tähän kun saadaan viimeiseksi nyrkiksi kakun päälle Allenin höpsähtänyt laulu, Smythin (toisinaan aika eroottinenkin) voihkina ja Malherben Gongiin erottamattomasti kuuluva saksofonimelodioiden sekamelska niin johan rupeaa tekemään eetvarttia. Niin hyvin kokonaisuus toimii albumilla, että jos en itse olisi kuullut Gongin tätä tasoa ylittävän yllättävästi You-levyllä (trilogian viimeinen osa), en voisi tällaista väitettä uskoa.

Angel's Egg groovaa ja svengaa niin vietävästi, ettei mitään rajaa. Levy ehkä käynnistyy hitaasti tunnelmaa vähitellen hivuttaen kohti Gong-planeettaa, mutta voi pojat miten rytmi räjähtää riemukkaasti jo avausraidalla. Eikä levyn oivallisimpia, Oily Waytä, I Niver Glid Beforea ja Eat That Phone Book Codaa voi mielekkäin olemassa olevin sanankääntein kuvailla niiden hienoutta himmentämättä.

Elämäni on ollut (ihan oikeasti) aivan uudella tasolla Radio Gnome Trilogiaan tutustumisen jälkeen. Kevättalvesta 2011 lähtien, ostettuani trilogian ensin toisen ja sitten ensimmäisen osan olen ollut "vain Kalle":n sijaan "Gong-Kalle". Gong-Kallena aion pysyäkin, se on vissi!

Instrumentaatio

• Bloomdido Bad De Grass (Didier Malherbe): saksofoni, huilu
• Shakti Yoni (Gilli Smyth): avaruuskuiskaukset, laulu
• T. Being esq. (Mike Howlett): basso
• Sub. Capt. Hillage (Steve Hillage): kitara
• Hi T. Moonweed the Favourite (Tim Blake): syntetisaattori
• Pierre de Strasbourg (Pierre Moerlen): rummut, vibrafoni, marimba
• Mirielle de Strasbourg (Mireille Bauer): kellopeli
• Dingo Virgin (Daevid Allen): laulu, glissandokitara

Kappaleet

1. Other Side of the Sky (Blake, Allen) - 7:38
2. Sold to the Highest Buddha (Howlett, Allen) - 3:10
3. Castle in the Clouds (Hillage) - 1:13
4. Prostitute Poem (Smyth, Hillage) - 6:05
5. Givin' My Luv to You (Allen) - 0:42
6. Selene (Allen) - 3:42
7. Flute Salad (Malherbe) - 2:46
8. Oily Way (Allen, Malherbe) - 3:01
9. Outer Temple (Blake, Hillage) - 1:09
10. Inner Temple (Allen, Malherbe) - 3:21
11. Love is How U Make It (Moerlen, Allen) - 3:45
12. I Niver Glid Before (Hillage) - 5:37
13. Eat That Phone Book Coda (Malherbe) - 3:10

Gong - Flying Teapot

Gong -yhtyeen Gong-planeetasta kertovan suorastaan legendaarisen Radio Gnome Invisible -levytrilogian aloittaa vuonna 1973 julkaistu Flying Teapot.

Flying Teapotilla pääsevät ääneen myöhemmin klassisimpaankin kokoonpanoon kuuluvat Gong-debytantit Steve Hillage ja Tim Blake, myös rumpali- ja basistiosastolla on tapahtunut muutoksia sitten Camembert Electriquen.

Gong-planeetan ajatus on esitelty jo Gongin ensimmäisellä Magick Brother, Mystic Sister -albumilla, tämä levytrilogian ensimmäinen osa on ensimmäinen albumi, joka keskittyy tyystin siihen ja sen lieveilmiöihin.


"Banana, nirvana, mañana", minä tiedän, tiedätkö sinä?

Mielestäni Flying Teapot on Gong-yhtyeen ensimmäinen täysin tasavahva albumi. Pienintäkään notkahdusta ei ole ja levy oikeastaan on nousukiidossa koko albumin ajan kiihdytyksen kulminoituessa levyn päättävään Witch's Song / I Am Your Pussy -kappaleeseen. Kyseinen biisi oli muuten juurikin se kappale, mikä Flying Teapotilta ensimmäisenä iski oikein kunnolla ostettuani levyn keväällä 2011.

Levyn päästyä vauhtiin Gongin tämän kokoonpanon kovimmat maestrot Steve Hillage, Tim Blake ja Didier Malherbe pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Erityisesti Zero the Hero and the Witch's Spell on Didier Malherben ilotulitusta ja ainoa kappale, jossa Steve Hillage pääsee kunnolla esiin. Tim Blakelta levyllä löytyy peräti soolokappale The Octave Doctors and the Crystal Machine, jossa Moonweed näyttää, miten syntetisaattori laulaa.

Vaikka Flying Teapotin rytmiryhmä ei olekaan se Gongin tunnetuin (eli Howlett + Moerlen), Francis Mozen ja Laurie Allanin yhteistyö vetää tuolle klassisimmalle vertoja. Levyn nimikkobiisi groovaa aivan hurjasti ja kauttaaltaan meno pysyy ihailtavan hyvin kaksikon osaavissa kourissa meiningin yltyessä toisinaan melko vinhaksi.

Varmasti eniten albumilla kuulijoita jakaa Flying Teapotin nimikkokappaleen alun kosminen tunnelmointi ja lopun ölinä & kolina ennen suurta finaalia. Minusta tämä kokeellisuus on huomattavasti miellyttävämmin toteutettu kuin vaikkapa King Crimsonin debyytin kolinat (joihin vertaaminen olisi minusta kuitenkin aika perusteltua), eikä näitä Gongin kokeellisuuksia oikeastaan tee mieli ohittaa niiden toimiessa paremmin levyn kokonaisuuden kannalta. Kokonaisuuden kannalta avainhetki albumilla on myös siirtymä kauniin saumallisesti viimeiseen kappaleeseen.

Lentävän teekannun kyydissä Gong jatkaa vielä uusia korkeuksia, mutta tämä trilogian aloitus on jo melkoisen lennokasta tavaraa. Sen klassikkostatusta himmentää ainoastaan seuraavien levyjen entistäkin suurempi ylitsetursuava erinomaisuus. Eikä sekään liiaksi asti ja erinomaisuutta löytyy tältäkin levyltä, eritoten Gilli Smythin noitanaurun muodossa!

Instrumentaatio

• Dingo Virgin (Daevid Allen): kitara, laulu
• Good Witch Yoni (Gilli Smyth): laulu, avaruuskuiskaukset
• Hi T Moonweed the Favourite (Tim Blake): syntetisaattori, laulu
• The Good Count Bloomdido Bad De Grass (Didier Malherbe): saksofoni, huilu
• Stevie Hillside (Steve Hillage): kitara
• The Submarine Captain (Christian Tritsch): kitara
• Fancis Bacon (Francis Moze) koskettimet, basso
• Lawrence the Alien (Laurie Allan): rummut
• Rachid Whoarewe the Treeclimber (Rachid Houari): lyömäsoittimet

Kappaleet

1. Radio Gnome Invisible (Allen) - 5:32
2. Flying Teapot (Allen, Moze) - 11:53
3. The Pot Head Pixies (Allen) - 3:00
4. The Octave Doctors and the Crystal Machine (Blake) - 1:51
5. Zero the Hero and the Witch's Spell (Allen, Blake, Tritsch) - 9:36
6. Witch's Song / I Am Your Pussy (Allen, Smyth) - 5:08

Gong - Camembert Electrique

Vaikka maaginen Gong-yhtye olikin ennen Camembert Electriqueta vuonna 1971 äänittänytkin kaksi albumia (joista toisen kyllä julkaisi vasta tämän levyn jälkeen), Camembert Electriqueta voitaneen pitää ensimmäisenä todellisena Gong-albumina.

Tätä albumia seuranneeseen levytrilogiaan verrattuna meno Camembert Electriquella on melko rouheaa ja olen kuullut sitä myös anarkistiseksi kuvaltavan. Kuitenkin se tietty gongmaisuus albumilla on vahvasti läsnä ja Daevid Allenin musiikillinen rooli on Camembert Electriquella huipussaan. Goingin musiikillisesti kunnianhimoisemmat levyt olivat kuitenkin vielä vasta edessä.



Itse kokeilin Gongia ensimmäisen kerran vuonna 2010 You-albumin muodossa, mutta annos oli liian raju ja ajoi minut miltei hulluuden partaalle ja vielä partaalta alas. Toleranssini ei ollut vielä kehittynyt eikä kolmas silmäni avautunut.

Uuteen Gong-kokeiluun sain innoituksen 2011 seikkailtuani YouTuben maagisessa maailmassa ja törmättyäni häkellyttävään Gongin Dynamite: I Am Your Animal -playback esitykseen. "Ei helvetti mitä menoa", ajattelin kun näin Daevid Allenin sätkivän selällään lavalla ja päätin antaa Gongille jälleen vapaan pääsyn salaiseen aivokeskukseeni. Tuona keväänä menetin itseni Gongille.

Kovin tsykedeelinen albumi Camembert Electrique kyllä on. Se vaivuttaa kuulijan (eli minut) parhaimmillaan aivan transsiin ja välillä tempaisee sieltä kovakouraisen pehmeästi takaisin. Lyriikat ovat hämmentäviä ja tritonusta ja kromatiikkaa tarjoillaan olan edestä ja tiskin päältä sumeilematta. Big Brass Gongilla ratsastamistakin ehdotetaan, mutten itse koe sitä tarpeelliseksi. Selvinkin päin on selvää, ettei selvästi selvänä selviä Seleneen asti.

Ehdollisesti levyn parasta antia on kosmisen tribaalinen Fohat Digs Holes in Space. Se liu'uttaa glissandokitarallaan tunnelman ja tietoisuuden toiselle tasolle - tasolle, jossa pulskan auringon ohitse saattaa nähdä, ei näkyjä vaan Gong-planeetan. Todellisuuden rajat rikkoutuvat myös muiden kappaleiden aikana ja suurta suosiota minun ja itseni muodostamassa Tiibetin oopperayhtiön sivuhaaran hallituksessa on saavuttanut myös erityisesti (vinylimuodossa varmasti entisestään korostuvat) "pikkukappaleet", joiden Camembert-höpinät ovat peräisin muuten tästä.

Camembert Electrique viritti siis minun Radio Gnome Invisible -radiovastaanottimeni oikeille taajuuksille, ja vaikka tätä nykyä (ja oikestaan jo myöhemmin tuolloin 2011) pidän eniten Gongin kerrassaan briljantista Radio Gnome Invisible -levytrilogiasta, Camembert Electrique -levy on vertaistaan vailla. Se on aivan totaalista psykedeliaa vailla myöhemmän musiikillisesti kunnianhimoisemman ilmaisun rajoittavia raja-aitoja.

Instrumentaatio

• Bert Camembert (Daevid Allen): kitara, laulu, basso
• Shakti Yoni (Gilli Smyth): avaruuskuiskaukset
• Bloomdido Bad De Grass (Didier Malherbe): saksofonit, huilu
• Submarine Captain (Christian Tritsch): basso, sähkökitara
• Pip Pyle: rummut, lyömäsoittimet
• Eddy Luiss: urut, piano

Kappaleet

1. Radio Gnome (Allen) - 0:26
2. You Can't Kill Me (Allen) - 6:23
3. I've Bin Stone Before (Allen) - 4:53
4. Mister Long Shanks: O Mother I Am Your Fantasy (Smyth) - 3:41
5. Dynamite: I Am Your Animal (Smyth) - 4:32
6. Wet Cheese Delirium (Allen) - 0:29
7. Squeezing Sponges over Policemen's Heads (Allen) - 0:13
8. Fohat Digs Holes in Space (Allen, Smyth) - 6:24
9. Tried So Hard (Allen, Smyth) - 4:39
10. Tropical Fish: Selene (Allen) - 7:36
11. Gnome the Second (Allen) - 0:26