Hawkwind - Hawkwind

Lontoon Ladbroke Grovelta ponnistanut Hawkwind puski maailmaan ensimmäisen albuminsa perustamistaan seuranneena vuonna 1970.

Hawkwind-levyä äänitettiin yhteensä tuottaja Dick Taylorin (The Pretty Thingsistä) mukaan vajaan viikon, josta yli puolet käytettiin Hurry on Sundown -kappaleeseen. Kaikki ensimmäisen ja viimeisen kappaleen väliset biisit taas on leikelty erilleen pitkästä psykedeelisestä live in studio -jamista.

Musiikkilehdistössä oltiin innostuneita Hawkwindin freesistä spacke rockia osaltaan synnyttäneestä näkökulmasta, vaikkei levy myyntimenestys ollutkaan.

We weren’t influenced by anybody actually. When we first started getting the band together I don’t think we had any influences, ’cause we were just doin’ sort of weird, spacey stuff. - Dave Brock

Tämä kitaristi-laulaja (ei tuolloin vielä yhtyeen nokkamies) Dave Brockin retrospektiivinen muistelo kiteyttää varsin hupaisasti levyn tunnelman: outoa avaruusmeininkiä. Olen kuitenkin toisista lähteistä (tiedä sitten ovatko yhtä luotettavia) erityisesti Saksan krautrock-puuhastelun ja jossain määrin Pink Floydinkin olleen Hawkwindin musiikin innottajina, vaikka eittämättä Hawkwind kyllä oman tyylinsä löysi varsin vikkelästi.

Quark, Stranges and Charm -kirjoitukseni yhteydessä käsittelinkin jo tämänkin levyn hankinnasta, joten eipä siitä paljoa enempää tässä. Muistan hämmästelleeni Hawkwind-albumin hieman "space folkahtavaa" (etenkin ensimmäisen ja viimeisen kappaleen kohdalla, kiitos Dave Brockin katusoittajataustan) tuntua tuoreeltaan, sillä se ei kovin hyvin sopinut aiemman kuulemani tuotannon perusteella Hawkwindista luomaani käsitemalliin.

En enää tätä nykyä ole aivan varma kuinka hyvä tämä levy oikeasti (ihan kuin tietäisin muissakaan tapauksissa, eihän tämä kovin objektiivista touhua ole tämä musadiggailu) on, sille se on kasvanut niin lujasti kiinni minuun. Hatara muistikuva minulla on, että albumia ensikertoja soittimessani pyöritellessäni en juurikaan käsittänyt Hawkwind-albumin psykedeelistä sisältöä, eli valtaosaa albumista. Toisin on nykyään, joskin edelleen nautin suuresti myös levyn kurinalaisemmasta sisällöstä; Dave Brockin katusoittajauraa heijastelevista Hurry On Sundownista ja Mirrof Of Illusionista, jälimmäisestä vielä ensimmäistä enemmän. Brock muuten käsittääkseni jättäytyi toisinaan näinä Hawkwindin alkuaikoina keikoilta juurikin katusoittohommiin, sillä ne tuottivat paremmin rahaa.

Nykyään levyn ehdotonta huippua itselleni edustaa ehdottomasti henkeäsalpaavaksi yltyvä Seeing It As You Really Are. Erityisesti Dick Taylorin läsnäoloa kuumotelleen Huw Lloyd-Langtonin kitarasoolon yltyessä huippuunsa, myös Hawkwind-albumi saavuttaa kohokohtansa. Toki muidenkin soittoniekkojen soitto sujuu sukkelasti.

Levyn tunnelma on kauttaaltaan varsin hurmaava musiikin siirtyillessä hurjasta letkeästä läpsyttelystä psykedeeliseen pahtoon - ja takaisin. Poimin melkeinpä poikkeuksetta tämän Hawkwindin esikoislevyn soittimeeni varsin mieluusti ohitse Pink Floydin alkuaikojen tuotannon. Sellainen mies minä olen.

Instrumentaatio

• Dave Brock: laulu, kitara, koskettimet, huuliharppu
• Nik Turner: saksofoni, huilu, laulu
• Huw Lloyd-Langton: kitara, laulu
• John A. Harrison: basso, laulu
• Dik Mik: syntetisaattori
• Terry Ollis: rummut

 Kansitaide: Arthur Rhodes

Kappaleet

1. Hurry On Sundown (Brock, Hawkwind) - 4:50
2. The Reason Is? (Brock, Hawkwind) - 3:30
3. Be Yourself (Brock, Hawkwind) - 8:09
4. Paranoia – Part 1 (Brock, Hawkwind) - 1:04
5. Paranoia – Part 2 (Brock, Hawkwind) - 4:11
6. Seeing It As You Really Are (Brock, Hawkwind) - 10:43
7. Mirror Of Illusion (Brock, Hawkwind) - 7:08

Hawkwind - Quark, Strangeness and Charm

Quark, Strangeness and Charm on avaruusrockin isä Hawkwindin kahdeksas albumi vuodelta 1977.

Vaikka yhtyeen kokonaissoundi oli muuttunut radikaalisti jo edellisellä levyllä Lemmyn potkujen jälkeen, suurten miehistönvaihdosmyllerrysten (peräti kolme soittajaa sai poistua bändistä) myötä Hawkwind ohjautui uusille urille. Saman tien Dave Brockin kapteenius tuli sinetöidyksi hänen jäädessä ainoaksi alkuperäisjäseneksi.

Levy sai faneilta ja musiikkikriitikoilta lämpimän vastaanoton ja tämä nykyisin klassikon aseman saavuttanut albumi kohosi UK:n myyntilistoilla kolmanneksikymmenenneksi.


Sen lisäksi että Quark, Strangeness and Charm on ehdottomasti suosikkilevyjäni, se on myös hyvin keskeinen albumi Hawkwindiin upottautumisen ajoiltani. Kuten Doremi Fasol Latido -kirjoitukseni yhteydessä kerroin, tutustuin yhtyeeseen loppuvuodesta 2009. Omat ensiostokseni suoritin kuitenkin vasta 2010 puolella, jolloin tilasin könttänä Levykauppa äxästä tämän levyn (Hassan I Sabbahin YouTube-kuuntelujen perusteella), legendaariseksi kehutun Space Ritual -livealbumin ja Hawkwindin ensimmäisen levyn (koska se oli halpa).

Muistan sen tiistai(?)päivän maaliskuun loppupuolella kun tilaukseni saapui silloisen (aivan toisella puolella kaupunkia asuneen) tyttöystäväni luokse (ilmeisesti olimme suorittaneet kimppatilauksen). Samana pahaisena päivänä oli vielä ollut luistelua lukion liikuntatunnilla ja pyörätiet aivan karmeilla urilla. Hääviä ei siis pyöräily ollut etenkään luistinkassin kanssa. Hikisenä ja onnettomana muistan saapuneeni kotiin tuskaisen pyörälenkin jälkeen. Levyt (joista aloitin Quark, Strangeness and Charmilla) kuunneltuani olin hikinen ja onnellinen. Tai ehkä olin jo käynyt suihkussa ennen kuuntelu-urakkaa - sitä en muista.

Levyn materiaali on mitä mainiointa ja ainoastaan sitä erinomaisempaa on levyn soitanta ja tuotanto. Kaikenlaisia pieniä onnistuneita sovitus- ja tuottamisratkaisuja satelee yhtenä kuurona korviin kun kiekon kuljettaa kelkkaan soittimen. Levy on tyylillisesti ja tunnelmallisestikin varsin kaukana "klassisen" kauden albumeista ollen hieman keveämpää kamaa. Kuitenkin tai ehkäpä juuri tästä syystä se Hawkwindin katalogista niin on mieleeni.

Soitannasta jo mainitsinkin. Uusi tulokas, Adrian Shaw on mielstäni Hawkwindin historian paras basisti ja ainakin kiistatta melodisin. Hänen ja huippuiskussa olleen Simon Kingin rytmiryhmäpuoli toimii niin erinomaisen hyvin, että helppohan siinä on lopunkin yhtyeestä loistaa. Ja loistaakin.

Robert Calvert on myös sanoituksineen vauhdissa, ja vaikka hänen lausuvaan laulutyyliinsä tottuminen vei tovin, nykyisin sekin on mannaa kuuloelimilleni. Quark, Strangeness and Charm onkin Robert Calvertin paluun jälkeisen Hawkwindin kohokohta. Surullisesti tämäkin kokoonpano Hawkwindille tyypillisesti jäi varsin lyhytikäiseksi. Toisaalta sekin nostanee tämän albumin pisteitä mieleni mielikuvituspistepörssissä.

Instrumentaatio

• Dave Brock: kitara, syntetisaattori, äänitehosteet, laulu, "quark"
• Robert Calvert: laulu, lyömasoittimet, morsetus, "strangeness"
• Simon House: koskettimet, viulu, alasin, laulu, "charm"
• Adrian Shaw: basso, laulu, taputukset
• Simon King: rummut, lyömasoittimet, ei laulua

 Kansitaide: Hipgnosis ja Geoff Halpin

Kappaleet

1. Spirit of the Age Down (Calvert, Brock) - 7:20
2. Damnation Alley (Calvert, Brock, House) - 9:06
3. Fable of a Failed Race (Calvert, Brock) - 3:15
4. Quark, Strangeness and Charm (Calvert, Brock) - 3:41
5. Hassan I Sabbah (Calvert, Rudolph) - 5:21
6. The Forge of Vulcan (House) - 3:05
7. The Days of the Underground (Calvert, Brock) - 3:13
8. The Iron Dream (King) - 1:53

Hawkwind - Hall of the Mountain Grill

Edward Griegin Vuorenpeikkojen luolan suuntaan nyökkäilevä ja Hawkwindin suosiman Lontoon Portobello Roadin Mountain Grill -kahvilan kautta kulkevan nimen saanut Hall of the Mountain Grill näki päivänvalon vuonna 1974. Tuolloin Hawkwind paistatteli kutakuinkin suosionsa huipulla Space Ritual -kiertueen ja historiallisen hyvin myyneen samaa nimeä kantaneen livealbumin jäljiltä.

Avaruusrockraakalaisia täydentämään ja vasta poistuneen Dik Mikin kenkiä täyttämään tallusti klasarikoulutuksen saanut Simon House tuoden mukanaan aiempaa kunnianhimoisemman lähestymissuunnan avaruusrockiin. Mairittelevien levyarvioiden myötä albumi laskeutui UK:n listoilla sijalle 16.

Rakastan tätä levyä. Jo pelkästään sisältämänsä musiikin ja kansitaiteiden puolesta levy itsessään riittäisi herättämään minussa voimakkaita tunteita, mutta siinä ei vielä ole kaikki. Hall of the Mountain Grill on elämäni mittakaavassa kerrassaan käänteentekevä levy, sillä ilman sitä en välttämättä olisi löytänyt sisältäni porttia, josta kulkemalla päädyin Progeedenin puutarhaan. Itse levyn ostin itse vasta loppuvuodesta 2011, mutta sitä ennen albumi oli melkein vuoden yhtäjaksoisesti minulla lainassa Porin kaupunginkirjastosta.

Hall of the Mountain Grill lienee ensimmäinen kosketukseni mellotroniin ja analogisiin syntetisaattoreihin (joista kumpaisestakin nautin hyvin paljon rockmusiikkiympäristössä ja toki muutenkin). Se toimii myös itselleni täydellisen kappaleflown arkkityyppinä sisältäen hyvin järjestellysti pitempiä ja raskaampia kappaleita kuin myös lyhyempiä ja keveämpiä hengähdysbiisejä sekä väli-/alkusoiton omaisia pikkuinstrumentaaleja.

Levyn jokainen kappale on yksinään voimakas ja väkevä, mutta tämä suistuttamani erinomainen virtaus vahvistaa kokemusta entisestään. Wind of Change saa valtavasti lisävirtaa siirtymästään levyn avausraidasta ja levyn toisen puoliskon lyhyiden instrumentaalien tahdittama eteneminen on yhtä ilotulitusta. Goat Willow saattaa jopa olla paras koskaan kuulemani tämän väli-instrumentaali-ilmentymän edustaja.

Aivan top 10 levyihini en kuitenkaan tohdi Hall of the Mountain Grilliä sijoittaa. Syitä on oikeastaan tähän kaksi: en kehtaa Hawkwindiin huippusijoja hukuttaa ja vaikka Hall of the Mountain Grill on kuin onkin erinomainen ja kiistatta kuuntelukokemuksieni kulmakivi, olen kuullut (Hawkwindiltakin) vieläkin parempia levyjä.

Instrumentaatio

• Dave Brock: sähkökitara, 12-kielinen kitara, syntetisaattori, urut, laulu
• Lemmy: basso, laulu, sähkökitara
• Simon House: koskettimet, syntetisaattori, viulu
• Nik Turner: saksofoni, oboe, huilu, laulu
• Del Dettmar: koskettimet, syntetisaattori, kalimba
• Simon King: rummut, lyömäsoittimet

 Kansitaide: Barney Bubbles

Kappaleet

1. The Psychedelic Warlords (Disappear In Smoke) (Brock) - 6:51
2. Wind of Change (Brock) - 5:06
3. D-rider (Turner) - 6:15
4. Web Weaver (Brock) - 3:15
5. You'd Better Belive It (Brock) - 7:13
6. Hall of the Mountain Grill (House) - 2:23
7. Lost Johnny (Farren, Kilmister) - 3:30
8. Goat Willow (Dettmar) - 1:37
9. Paradox (Brock) - 5:27

Hawkwind - Doremi Fasol Latido

Doremi Fasol Latido -albumillaan avaruusalus Hawkwind suuntasi musiikillisesti raskaampaan suuntaan, jossa yhtye pysyi seuraavat kolme vuotta. Tämän 1972 tapahtuneen muutoksen takana ovat erityisesti yhtyeen uudet jäsenet: Dik Mikin ystävä Lemmy ja Lemmyn vanha bändikaveri Simon King.

Hawkwind oli tuohon aikaan suuressa nosteessa: takana oli UK:n top 20 -listalle yltänyt albumi X in Search of Space ja  singlelistalla  kolmannelle sijalle yltänyt Silver Machine -single.

Musiikillisista muutoksista huolimatta myös Doremi Fasol Latido oli menestys, ja nousikin UK:n listoilla neljänneksitoista.

Reilu yksitoistaminuuttinen avaruusrocktykitys Brainstorm väännättää heti ensi alkuun kokemattomalta kuuntelijalta paskat housuun. Lemmyn ja Simon Kingin ankara rytmipohja ei hellitä hetkeksikään ennen loppuhimmailua, vaikka Nik Turnerin narisevan psykedeelinen laulu saattaakin jäädä tauolle. Yli kymmenen minuuttia Hawkwindin aikaisempaa tuotantoa rajumpaa psykedeliailotulitusta voi kuluttaa toden totta kuuntelijan loppuun ennen edes toisen kappaleen alkua.

Tämä onkin Doremi Fasol Latidon vahvuus ja Akilleen kantapää. Etenkin kun Brock ja Dettmar yksissä tuumin suorittivat albumin tuottamisen päänsä ulkoavaruudessa. Albumi onkin miksattu kerrassaan nuhuiseksi äänimassaksi, mikä jälleen on katsontakannasta riippuen joko positiivinen tai hyvinkin harmillinen juttu.

Albumi sisältää melkein alusta loppuun (no okei, One Change ja The Watcher eivät taida kuulua joukkoon) silkkoja Hawkwind-klassikoita, mutta silti en pidä levyä kovin helposti lähestyttävänä. Itse muistankin hämmentyneeni suuresti levyn äänimaailmaa kun levyä kuuntelin ensimmäistä kertaa. Edelleenkin Doremi Fasol Latido on minulle raskas (vaikka myös rakas) kuuntelukokemus.

Omia suosikkejani levyllä ovat (ehkä yllätyksellisestikin) Dettmarin lyhyt välikevennys One Change, joka kerrassaan täydellisellä tavalla onnistuu luomaan kauniin hengähdystauon ennen toista suosikkiani, Lord of Lightia, joka onkin jälleen aikamoista tykitystä. Etenkin lopulla, kun lähes kaikki instrumentit on vedetty phaserin läpi.

Kuitenkin jälleen kerran on myönnettävä, että oikeastaan pidän kaikista levyn kappaleista. Jopa laahaava The Watcher, Lemmyn ensisävellys Hawkwindille löytää hyvin paikkansa albumin lopussa. Kappaleet virtaavatkin erinomaisesti (ja tässä Hawkwindilla nykyään olisi oppimista).

Doremi Fasol Latido on henkilökohtaisesti musiikkiharrastukseni kannalta aivan valtavan tärkeä, se kun toimi levyhyllyssäni ankkurina uusien ovien avaamiselle. Tätä ennen olin melkolailla musiikillisesti kapea ja yllättäytymishaluton. Levyn sain joululahjaksi kerrassaan hauskan yhteensattuman saattelemana silloiselta tyttöystävältäni 2009, olin nimittäin joulukuun alussa kiinnostunut Hawkwind-yhtyeestä, mutta hän ei tiennyt sitä vaan osti levyn jokseenkin sokkona. Maaliin ostos kyllä osui, vaikka shokeerasikin hieman - musiikki oli paljon tummempaa ja alkukantaisempaa kuin Porin kaupunginkirjastosta lainaamani The Xenon Codex ja Hall of the Mountain Grill.

Doremi Fasol Latido on sikäli erikoinen levy, että vaikka pidän paljon sen kappaleista ja jopa sen mystisestä miksauksesta, ongelmia aiheuttaa sen legendaarinen seuraaja. Usein tuleekin kuunneltua Space Ritual -livealbumia, kun tekee mieli kuulla tämän aikakauden Hawkwindia ja/tai Doremi Fasol Latidon kappaleita (melkein jokainen löytyy kyseiseltä maineensa ansainneelta livelevyltä).

Instrumentaatio

• Dave Brock: sähkökitara, 12-kielinen kitara, akustinen kitara, laulu
• Nik Turner: saksofoni, huilu, laulu
• Lemmy: basso, akustinen kitara, laulu
• Dik Mik: syntetisaattori
• Del Dettmar: syntetisaattori
• Simon King: rummut

 Kansitaide: Barney Bubbles

Kappaleet

1. Brainstorm (Turner) - 11:32
2. Space is Deep (Brock) - 6:20
3. One Change (Dettmar) - 0:50
4. Lord of Light (Brock) - 6:59
5. Down Trough the Night (Brock) - 3:04
6. Time We Left This World Today (Brock) - 8:43
7. The Watcher (Kilmister) - 4:10