Hawkwind - Quark, Strangeness and Charm

Quark, Strangeness and Charm on avaruusrockin isä Hawkwindin kahdeksas albumi vuodelta 1977.

Vaikka yhtyeen kokonaissoundi oli muuttunut radikaalisti jo edellisellä levyllä Lemmyn potkujen jälkeen, suurten miehistönvaihdosmyllerrysten (peräti kolme soittajaa sai poistua bändistä) myötä Hawkwind ohjautui uusille urille. Saman tien Dave Brockin kapteenius tuli sinetöidyksi hänen jäädessä ainoaksi alkuperäisjäseneksi.

Levy sai faneilta ja musiikkikriitikoilta lämpimän vastaanoton ja tämä nykyisin klassikon aseman saavuttanut albumi kohosi UK:n myyntilistoilla kolmanneksikymmenenneksi.


Sen lisäksi että Quark, Strangeness and Charm on ehdottomasti suosikkilevyjäni, se on myös hyvin keskeinen albumi Hawkwindiin upottautumisen ajoiltani. Kuten Doremi Fasol Latido -kirjoitukseni yhteydessä kerroin, tutustuin yhtyeeseen loppuvuodesta 2009. Omat ensiostokseni suoritin kuitenkin vasta 2010 puolella, jolloin tilasin könttänä Levykauppa äxästä tämän levyn (Hassan I Sabbahin YouTube-kuuntelujen perusteella), legendaariseksi kehutun Space Ritual -livealbumin ja Hawkwindin ensimmäisen levyn (koska se oli halpa).

Muistan sen tiistai(?)päivän maaliskuun loppupuolella kun tilaukseni saapui silloisen (aivan toisella puolella kaupunkia asuneen) tyttöystäväni luokse (ilmeisesti olimme suorittaneet kimppatilauksen). Samana pahaisena päivänä oli vielä ollut luistelua lukion liikuntatunnilla ja pyörätiet aivan karmeilla urilla. Hääviä ei siis pyöräily ollut etenkään luistinkassin kanssa. Hikisenä ja onnettomana muistan saapuneeni kotiin tuskaisen pyörälenkin jälkeen. Levyt (joista aloitin Quark, Strangeness and Charmilla) kuunneltuani olin hikinen ja onnellinen. Tai ehkä olin jo käynyt suihkussa ennen kuuntelu-urakkaa - sitä en muista.

Levyn materiaali on mitä mainiointa ja ainoastaan sitä erinomaisempaa on levyn soitanta ja tuotanto. Kaikenlaisia pieniä onnistuneita sovitus- ja tuottamisratkaisuja satelee yhtenä kuurona korviin kun kiekon kuljettaa kelkkaan soittimen. Levy on tyylillisesti ja tunnelmallisestikin varsin kaukana "klassisen" kauden albumeista ollen hieman keveämpää kamaa. Kuitenkin tai ehkäpä juuri tästä syystä se Hawkwindin katalogista niin on mieleeni.

Soitannasta jo mainitsinkin. Uusi tulokas, Adrian Shaw on mielstäni Hawkwindin historian paras basisti ja ainakin kiistatta melodisin. Hänen ja huippuiskussa olleen Simon Kingin rytmiryhmäpuoli toimii niin erinomaisen hyvin, että helppohan siinä on lopunkin yhtyeestä loistaa. Ja loistaakin.

Robert Calvert on myös sanoituksineen vauhdissa, ja vaikka hänen lausuvaan laulutyyliinsä tottuminen vei tovin, nykyisin sekin on mannaa kuuloelimilleni. Quark, Strangeness and Charm onkin Robert Calvertin paluun jälkeisen Hawkwindin kohokohta. Surullisesti tämäkin kokoonpano Hawkwindille tyypillisesti jäi varsin lyhytikäiseksi. Toisaalta sekin nostanee tämän albumin pisteitä mieleni mielikuvituspistepörssissä.

Instrumentaatio

• Dave Brock: kitara, syntetisaattori, äänitehosteet, laulu, "quark"
• Robert Calvert: laulu, lyömasoittimet, morsetus, "strangeness"
• Simon House: koskettimet, viulu, alasin, laulu, "charm"
• Adrian Shaw: basso, laulu, taputukset
• Simon King: rummut, lyömasoittimet, ei laulua

 Kansitaide: Hipgnosis ja Geoff Halpin

Kappaleet

1. Spirit of the Age Down (Calvert, Brock) - 7:20
2. Damnation Alley (Calvert, Brock, House) - 9:06
3. Fable of a Failed Race (Calvert, Brock) - 3:15
4. Quark, Strangeness and Charm (Calvert, Brock) - 3:41
5. Hassan I Sabbah (Calvert, Rudolph) - 5:21
6. The Forge of Vulcan (House) - 3:05
7. The Days of the Underground (Calvert, Brock) - 3:13
8. The Iron Dream (King) - 1:53

Eloy - Ocean

Ajasta ja paikasta huolimatta saksalaisen Eloy-yhtyeen Ocean ei ole krautrockia. Osuvammin yhtyeen musiikkia voisi kuvata ehkäpä progressiivisen rockin ja space rockin kaltaisilla genreillä. Sinfonisiakin elementtejä viljellään.

Tällä Eloyn arvostetuimpana pidetyllä albumilla yhtye Jürgen Rosenthalin johdolla keskittää huomionsa kylmän sodan hengessä Atlantis-myyttiin. Ocean on siis konseptilevy.

Levy myi ilmestymisensä aikaan Saksassa ilmeisesti peräti viidennesmiljoonan verran, mikä oli kerrassaan erinomainen saavutus saksalaiselta progeyhtyeeltä vuonna 1977.



Eloyn Ocean löysi tiensä levyhyllyyni muistaakseni Progarchivesin selailun perusteella. Albumi oli saanut paljon kehua ja kansikin näytti hienolta. Siispä ostin levyn kesällä 2011.

Toden totta - levyhän oli hyvä. Erityisesti avauspuolisko on hyvinkin svengaavaa hieman hard rockahtavaa ja silti leijailevaa progea. Vaikka Klaus-Peter Matziol ääntää englantia aika kehnosti (mm. kaikki th:t taitavat mennä poskelleen), meno pysyy ylevänä.

Harmillisesti kappaleiden taso laskee biisi biisiltä. Poseidon's Creation on aivan erinomainen ja erityisesti lopun kitarasooloa edeltävä bassokulku groovaa ihan tajuttomasti. Levyn keskivaiheet menevät vielä korvista sisään supielten osoittaessa kattoa, mutta päätöskappale Atlantis' Agony at June 5th - 8498, 13 p.m. Gregorian Earthtime ei vain mielestäni oikein toimi. Alun kahdeksanminuuttinen ambienttunnelmointi on liikaa ja itse kappaleen käynnistyttyä homma ei vain yllä aikaisempien sävellysten tasolle. Ymmärrän kyllä mitä kappaleella Eloy yrittää saada aikaan, mutta en vain pidä tästä ratkaisusta.

Kuitenkin levy on varsin mainio ja on jopa saanut minut innoitettua ostamaan toisenkin Eloy-albumin, Dawnin, joka ei aivan tämän levyn tasolle mielestäni tosin yllä. Kelpo ostos Ocean siis oli aikanaan ja vieläkin minua inspiroi erityisesti groovaavan bassottelun saralla.

Instrumentaatio

• Frank Bornemann: laulu, sähkökitara, akustinen kitara
• Klaus-Peter Matziol: laulu, basso
• Detlev Schmidtchen; urut, syntetisaattori, mellotron, lyömäsoittimet
• Jürgen Rosenthal: rummut, lyömäsoittimet, huilu

 Kansitaide: Wojtek Siundmak

Kappaleet

1. Poseidon's Creation (Eloy) - 11:42
2. Incarnation of Logos (Eloy) - 8:25
3. Decay of Logos (Eloy) - 8:17
4. Atlantis' Agony at June 5th - 8498, 13 p.m. Gregorian Earthtime (Eloy) - 15:38

Royals - Out

Out on 1977 vuonna julkaistu suomalaisen melko lyhytikäisen Royals-yhtyeen toinen ja viimeinen studioäänite. Royalsia voidaan hyvin kutsua ainakin Suomen mittakaavassa supergroupiksi, sillä kaikilla yhtyeen jäsenillä (erityisesti tietenkin Hurriganesissa itsensä tunnetuksi tehneellä Albert Järvisellä) oli nimeä jo ennen Royalsin perustamista 1975.

Harmillisesti yhtye hajosi Out-levyä seuranneena vuonna 1978. Royalsin viimeiseltä keikalta tosin äänitettiin livelevy Live.

Out myi vain puolet siitä, mitä Royalsin ensimmäinen levy Spring 76.



Royalsin sävellyskynä on ollut terävänä Outia tehtäessä, sillä erityisesti oma tuotanto on todella kovaa ja tymäkkää settiä. Myös rock-trioksi soitanta on (omalla kokemusmittapuullani ainakin) erittäin tiukkaa ja toimivaa.

Parasta antia levyllä mielestäni siis edustavat omat kappaleet. Erityisesti levyn kolmas numero, More Is What You'll Give/Get melko progeilevine soolosta siirtymineen, nimikkokappale Out  ja haikea levyn päättävä About Not Worth Writin' Home About ovat suorastaan erinomaisia. The Beatles -laina Tomorrow Never Knows taas edustaa minulle levyn vastakkaista ääripäätä.

Maijasen bassotyöskentely on koko levyllä hyvin vakuuttavaa kuunneltavaa ja herran äänestä olen pitänyt aina (ääntäminen tosin on heikkoa), vaikkei myöhemmän tuotannon hitit kuten Lähtisitkö tai Jano niin makuuni osukkaan (lapsena (ja miksen edelleenkin) muistan myös pitäneeni paljon Maijasen laulamisesta lastenohjelmien Nalle Puhin uudet seikkailut ja Ankronikka tunnusbiiseissä). Onnistunutta on myös Järvisen (usein vahvasti efektoitu) taiteilu kitaran kanssa ja Kätkänkin rummutus on hyvin miellyttävää kuunneltavaa.

Aikoihin en ollut ennen tämän kirjoituksen kirjoittamista Out-levyä kuunnellut ja tämän kuuntelukokemukseni jälkeen en voi kuin ihmetellä, että miksi tämä 2011 ostamani Royals-levy on ainoa yhtyeeltä hyllystäni löytyvä. Kertakaikkiaan miellyttävä levy lainabiisien pieniä notkahduksia lukuunottamatta.

Instrumentaatio

• Paavo Maijanen: laulu, basso, akustinen kitara, sähkökitara, piano, urut
• Ippe Kätkä: rummut, lyömäsoittimet, laulu
• Albert Järvinen: kitarat, syntetisaattori

 Kansitaide: Moses

Kappaleet

1. Kings of Power (Järvinen, Kätkä, Maijanen, Pembroke) - 3:21
2. Cha-Cha Drive In (Järvinen, Kätkä, Maijanen) - 1:43
3. More Is What You'll Give/Get (Järvinen, Kätkä, Maijanen, Pembroke) - 5:26
4. Happy Ways (Walsh, Järvinen, Kätkä, Maijanen) - 3:19
5. Tomorrow Never Knows (Lennon/McCartney, Järvinen, Kätkä, Maijanen) - 6:54
6. Out (Järvinen, Kätkä, Maijanen, Pembroke) - 3:12
7. Just My Situation (Pembroke, Järvinen, Kätkä, Maijanen) - 5:50
8. Monoppoly (Maijanen, O'Neill) - 4:45
9. About Not Worth Writin' Home About (Maijanen, Pembroke) - 4:06