Soft Machine - The Soft Machine

Niin brittiläisen psykedeelisen rockin underground-suuruuksiin kuin Canterburyn koulukunnan keskeisimpiin yhtyeisiin lukeutuvan Soft Machinen kokeellinen ensilevy The Soft Machine äänitettiin ja julkaistiin 1968 Yhdysvaltojen kiertueella.

Bändi perustettiin jo vuonna 1966. Tuolloisesta kvartetista (johon tämän levyn soittajista lisäksi kuului Daevid Allen) lähes kaikki olivat soittaneet canterburyläisen rockin kantaisässä The Wilde Flowersissa.

Runsaan ulkomailla(kin) kiertämisen jälkeen yhtyeen palatessa takaisin UK:n maaperälle 1967 kävi ilmi, että Allenin viisumi oli käynyt vanhaksi. Soft Machine päätti jatkaa triona ja Allen perusti Ranskassa Gongin - onni onnettomuudessa.

Soft Machinen debyytti on levy, josta kyllä tiedän pitäväni, mutten oikein ole varma kuinka paljon. Sävellykset (joista Soft Machine -miesten lisäksi vastaavat niin ikään The Wilde Flowersista Soft Machinelle tutut Hopperin veljekset (joista Hugh siirtyi Soft Machinessa bassoon Kevin Ayersin siirryttyä soolouralle)) ovat aivan erinomaista psykedeelistä canterburyä, mutta levyn muhjuinen äänimaailma kaiketi taitaa hieman vähentää kuuntelunautintoani.

Itsestäänselvyyksien (Mike Ratledgen omaperäisen urkusooloilun ja Kevin Ayersin ja Robert Wyattin erinomaisten laulusuoritusten lisäksi) nautin levyllä suuresti Wyattin soittonautintoa ja elämäniloa suorastaan tursuavasta rummutuksesta, siltikin että rummut kuulostavat aikamoiselta kolinalta. Tosin tämäkin saattaa monen kohdalla olla itsestäänselvyys.

Jos kohokohtia The Soft Machinelta olisi nimettävä, nimeäisin ainakin jo pelkästään lyriikoiden takia Why Am I So Short? -kappaleen, rouhean Save Yourselfin ja samaa kastia edustavan Lullabye Letterin. Ja olisihan se synti jättää mainitsematta Hopperin kaunista sävellystä (ja sanoja kappaleeseen) A Certain Kind. Mutta jälleen kerran koko albumi on kerrassaan hyvä ja kokonaisuutena ja kappaleflown kannalta oikein onnistunut.

Muistan The Soft Machinen olleen hyvin helposti mukaansatempaiseva heti levyn ostettuani kesällä 2012. Tästä debyytistä jatkoin saman vuoden mittaan vielä kahteen seuraavaan albumiin, joista nykyiseksi suosikikseni on kehkeytynyt Volume Two. Silti edelleen usein ellei useimmiten levyhyllystäni tiensä soittimeen löytää Soft Machinelta tämä aivan fasineeraava esikoisalbumi.

Instrumentaatio

• Robert Wyatt: rummut, laulu
• Mike Ratledge: urut, piano
• Kevin Ayers: basso, laulu, piano

+

• Hugh Hopper: basso
• The Cake -yhtye: taustalaulu

 Kansitaide: Byron Goto, Eli Aliman, Henry Epstein

Kappaleet

1. Hope for Happiness (Ayers, Ratledge, B. Hopper) - 4:21
2. Joy of a Toy (Ayers, Ratledge) - 2:49
3. Hope for Happines (Reprise) (Ayers, Ratledge, B. Hopper) - 1:38
4. Why Am I So Short? (Ratledge, Ayers, H. Hopper) - 8:08
5. So Boot If At All (Ayers, Ratledge, Wyatt) - 7:25
6. A Certain Kind (H. Hopper) - 4:11
7. Save Yourself (Wyatt) - 2:26
8. Priscilla (Ayers, Ratledge, Wyatt) - 7:25
9. Lullabye Letter (Ayers) - 4:32
10. We Did It Again (Ayers) - 3:46
11. Plus Belle qu'une Poubelle (Ayers) - 1:03
12. Why Are We Sleeping? (Ayers, Ratledge, Wyatt) - 5:30
13. Box 25/4 Lid (Ratledge, H. Hopper) - 0:49

Tyrannosaurus Rex - Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages

Edeltäjänsä (jonka nimeä en pituussyistä tässä mainitse, näin on lyhyempää) kanssa samana vuonna (1968) äänitetty Tyrannosaurus Rex-yhtyeen Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages jatkaa siitä mihin jäi.

Edeltäjästään albumi poikkesi myyntimenestyksensä suhteen - albumilistoille Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages ei yltänyt ennen aiemmin mainitsemaani 1972-vuoden yhteisuudelleenjulkaisuaan.

Marc Bolan itse luonnehti levyllä olevan kahden kaltaisia kappaleita: "yksiä, jotka ovat kovaäänisiä ja kummallisia ja toisia, jotka ovat pehmeitä ja pastoraalimaisia".

Omasta mielestäni Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages on Tyrannosaurus Rexin musikaalinen huippuhetki. Tämä on ainoa levy, joka kohdallani sisältää muistettavia melodioita (niin, että kykenen ne yhdistämään jopa kuukausien jälkeen viimeisimmästä kuuntelukerrasta oikeaan kappaleen nimeen) ja kauniita hetkiä. Levy on myös Tyrannosaurus Rexin potentiaalisin levy tulla kuunnelluksi täysin musiikkiin keskittyen parhaan kappalemateriaalinsa takia.

Kaikkeen edellisessä kappaleessa puimaani saattaa johtua yksinkertainen totuus: Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages on viimeinen Tyrannosaurus Rex -albumini (ainakin toistaiseksi - neljäs Tyrannosaurus Rex -nimen alla tehty albumi minulta puuttuu). Kaikki kolme tosin ostin 2013 kahden kuukauden aikana.

Albumin kohokohtia mielestäni ovat svengaava Stacey Grove, vauhdikas ja elämän riemua tursuava Salamanda Palaganda ja haikean kaunis The Travelling Tragition. Viimeisin sisältää suorastaan jumalallista Steve Peregrin Tookin pixiephonen (lasten kellopeli) soittoa ja Salamanda Palaganda on taas luihua korvamatomateriaalia.

Jos koet, että kesäinen hipihtävä (kaksikosta kuulemma vain Steve oli oikeasti hippi kun taas Marc lähinnä teeskenteli olevansa (häntä ei tajuntansa substantiaalinen laajentaminen  tai vapaa rakkaus vetänyt liiemmin puoleensa)) folk on sinun juttusi, tämä on hyvä albumi aloittaa tutkimusmatka Steve Peregrin Tookin perkussioiden tähdittämään Marc Bolanin maailmaan.

Instrumentaatio

• Marc Bolan: laulu, kitara
• Steve Peregrin Took: laulu, bongot, kiinalainen gongi, kazoo, lyömäsoittimet, tama, pixiephone

Kappaleet

1. Deboraarobed (Bolan) - 3:33
2. Stacey Grove (Bolan) - 1:59
3. Wind Quartets (Bolan) - 2:57
4. Conesuela (Bolan) - 2:25
5. Trelawny Lawn (Bolan) - 1:46
6. Aznageel the Mage (Bolan) - 1:59
7. The Friends (Bolan) - 1:19
8. Salamanda Palaganda (Bolan) - 2:15
9. Our Wonderful Brownskin Man (Bolan) - 0:51
10. O Harley (The Saltimbanques) (Bolan) - 2:19
11. Eastern Spell (Bolan) - 1:41
12. The Travelling Tragition (Bolan) - 1:48
13. Juniper Suction (Bolan) - 1:13
14. Scenescof Dynasty (Bolan) - 4:07

Tyrannosaurus Rex - My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows

My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows on Tyrannosaurus Rex -yhtyeen ensimmäinen albumi vuodelta 1968. Albumi on tyyliltään psykedeelistä folkkia.

Aikanaan levy sai kriitikoilta kehnon vastaanoton, mutta siitä huolimatta kipusi UK:n albumilistojen sijalle 15, ja myöhempi uudelleenjulkaisu albumia seuranneen Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages -levyn kanssa nousi UK:n listoilla peräti ensimmäiseksi vuonna 1972.

Bolan ja Peregrin Took jatkoivat albumin jälkeen vielä vuoden verran duona. Kaksikko julkaisi tänä aikana debyytilleen kaksi samanhenkistä seuraajaa.

Itselleni (Peregrin Tookin aikainen) Tyrannosaurus Rex on hyvin kesämusiikkia, eikä mieleeni tulisikaan heidän levyihinsä muina vuodenaikoina tarttua. Marc Bolanin määkivä laulutapa on varmasti omiaan jakamaan ihmisten mielipiteitä (veikkaisin, että vieläpä Robert Wyattiakin enemmän). Omaan korvaani se ei tosin sietämättömältä kuulosta, mutten kyllä voi ehdottomiin kannattajiinkaan väittää kuuluvani. Steve Peregrin Tookin taustaääntely auttaa Bolanin laulun kuuntelemisessa.

Biisimateriaali on levyllä hieman tasapaksua hyvässä ja pahassa. En voi tältä levyltä (toisin kuin seuraajaltaan) kohokohtia nimetä, mutten myöskään suvantoja. Koska musiikki ei ole erityisen kiinnostavaa levyllä, itselleni kesäisin My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows toimii lähinnä miellyttävän kesäisenä taustamusiikkina. Kahta seuraavaa albumia tulee toisinaan kuunneltua ihan keskittymisen keskipisteessäkin.

Hyllyyni My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows kuten myös seuraavat Bolanin Peregrin Tookin kanssa tekemät äänitteet päätyivät hyllyyni kuumana kesänä 2013. Suuresti minulla ei ole mielenkiintoa Bolanin myöhempää tuotantoa kohtaan, minulle kun Peregrin Tookin taustahäröily on isossa osassa yhtyeen kuuntelunautinnosta. My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows on myös muuten levyhyllyni pisin albumin nimi.

My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows - onhan siinä mittaa.

Instrumentaatio

• Marc Bolan: kitara, laulu
• Steve Peregrin Took: bongot, lyömäsoittimet, pixiphone, kiinalainen gongi, laulu

+

• John Peel: puhe

 Kansitaide: George Underwood

Kappaleet

1. Hot Rod Mama (Bolan) - 3:09
2. Scenescof (Bolan) - 1:41
3. Child Star (Bolan) - 2:52
4. Strange Orchestras (Bolan) - 1:47
5. Chateau in Virginia Waters (Bolan) - 2:38
6. Dwarfish Trumpet Blues (Bolan) - 2:47
7. Mustang Ford (Bolan) - 2:56
8. Afghan Woman (Bolan) - 1:59
9. Knight (Bolan) - 2:38
10. Graceful Fat Sheba (Bolan) - 1:28
11. Wielder of Words (Bolan) - 3:19
12. Frowning Atahuallpa (My Inca Love) (Bolan) - 5:55