Tyrannosaurus Rex - Unicorn

1969 julkaistu Unicorn on Tyrannosaurus Rexin alkuperäisen kokoonpanon viimeinen rypistys, albumin teon jälkeen nimittäin Marc Bolanin ja Steve Peregrin Tookin välit tulehtuivat antibiootein parantamattomaan kuntoon Bolanin tahtoessa kehittyä kaupallisesti kun taas Peregrin Took kannatti boheemia taiteilijaelämää ja haikaillen seurasi Ladbroke Grove -alueen epäkaupallisen Pink Fairies Rock 'n' Roll and Drinking Clubin toimintaa. Lisäksi Peregrin Took tahtoi omaa materiaaliaan myös Tyrannosaurus Rexin soitettavaksi. Hän sai lopulta kenkää epäonnistuneen USA-kiertueen jälkeen.

Unicorn taas menestyi kaupallisesti oikein mukavasti sen nousten paraimmillaan UK:n listoilla 12.

Tunnelmallisesti kahden ensimmäisen Tyrannosaurus Rexin albumin ollessa hyvinkin kuuman kesäisiä, Unicorn kallistuu (kenties ehkä aiempaa kypsemmän sovittamisen takia) elokuun orastelevaan syksyyn. Kuten kahdessa aiemmassa Tyrannosaurus Rex -kirjoituksessani olen antanut ymmärtää Unicorn sijoittuu omissa mieltymyksissäni yhtyeen kolmessa ensimmäisessä albumissa toiseksi Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages -levyn jälkeen ennen My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows -albumia. Harmillisesti Unicornilla kuullaan aiempia levyjä vähemmän Steve Peregrin Tookin raivokasta ja riemukasta bongoilua, mutta mies on kuitenkin muilla osin mukavasti läsnä, joskin ehkä kauttaaltaan hieman aiempaa pienemmässä osassa.

Mukavia kappaleita tämäkin levy sisältää monia ja kermat päältä kauhoakseni mainitsen ainakin avauskappale Chariots of Silkin, The Sea Beastsin ja The Misty Coast of Albanyn. Muistaakseni levyn ostoaikoihin heinäkuussa 2013 myös Cat Black (The Wizard's Hat) lukeutui levyn loistavimpiin mielestäni, mutta tämän säihke on hieman hälvennyt.

Hauskaksi anekdootiksi tätä levyä koskien voin paljastaa, että viimeksi kun parturissa okävin muutama vuosi sitten, mukanani oli tuloste Unicornin kannesta ja kieleltäni kaarsi toive Peregrin Tookin kuontalon kopioimisesta. Parturityön lopputulokseen olin näin sivumennen sanoen ja blogitekstin aiheesta entisestään eksyen hyvin tyytyväinen.

Instrumentaatio

• Marc Bolan: laulu, kitara, urkuharmoni,
• Steve Peregrin Took: bongot, laulu, tama, rummut, basso, piano, lyömäsoittimet, pixiephone, gongi

+

• John Peel: puhe
• Tony Visconti: piano

Kappaleet

1. Chariots of Silk (Bolan) - 2:26
2. 'Pon a Hill (Bolan) - 1:14
3. The Seal of Seasons (Bolan) - 1:49
4. The Throat of Winter (Bolan) - 1:59
5. Cat Black (The Wizard's Hat) (Bolan) - 2:55
6. Stones for Avalon (Bolan) - 1:37
7. She Was Born to Be My Unicorn (Bolan) - 2:37
8. Like a White Star, Tangled and Far, Tulip That's What You Are (Bolan) - 3:49
9. Warlord of the Royal Crocodiles (Bolan) - 2:11
10. Evenings of Damask (Bolan) - 2:26
11. The Sea Beasts (Bolan) - 2:26
12. Iscariot (Bolan) - 2:53
13. Nijinsky Hind (Bolan) - 2:20
14. The Pilgrim's Tale (Bolan) - 2:07
15. The Misty Coast of Albany (Bolan) - 1:43
16. Romany Soup (Bolan) - 5:40

Tyrannosaurus Rex - Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages

Edeltäjänsä (jonka nimeä en pituussyistä tässä mainitse, näin on lyhyempää) kanssa samana vuonna (1968) äänitetty Tyrannosaurus Rex-yhtyeen Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages jatkaa siitä mihin jäi.

Edeltäjästään albumi poikkesi myyntimenestyksensä suhteen - albumilistoille Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages ei yltänyt ennen aiemmin mainitsemaani 1972-vuoden yhteisuudelleenjulkaisuaan.

Marc Bolan itse luonnehti levyllä olevan kahden kaltaisia kappaleita: "yksiä, jotka ovat kovaäänisiä ja kummallisia ja toisia, jotka ovat pehmeitä ja pastoraalimaisia".

Omasta mielestäni Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages on Tyrannosaurus Rexin musikaalinen huippuhetki. Tämä on ainoa levy, joka kohdallani sisältää muistettavia melodioita (niin, että kykenen ne yhdistämään jopa kuukausien jälkeen viimeisimmästä kuuntelukerrasta oikeaan kappaleen nimeen) ja kauniita hetkiä. Levy on myös Tyrannosaurus Rexin potentiaalisin levy tulla kuunnelluksi täysin musiikkiin keskittyen parhaan kappalemateriaalinsa takia.

Kaikkeen edellisessä kappaleessa puimaani saattaa johtua yksinkertainen totuus: Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages on viimeinen Tyrannosaurus Rex -albumini (ainakin toistaiseksi - neljäs Tyrannosaurus Rex -nimen alla tehty albumi minulta puuttuu). Kaikki kolme tosin ostin 2013 kahden kuukauden aikana.

Albumin kohokohtia mielestäni ovat svengaava Stacey Grove, vauhdikas ja elämän riemua tursuava Salamanda Palaganda ja haikean kaunis The Travelling Tragition. Viimeisin sisältää suorastaan jumalallista Steve Peregrin Tookin pixiephonen (lasten kellopeli) soittoa ja Salamanda Palaganda on taas luihua korvamatomateriaalia.

Jos koet, että kesäinen hipihtävä (kaksikosta kuulemma vain Steve oli oikeasti hippi kun taas Marc lähinnä teeskenteli olevansa (häntä ei tajuntansa substantiaalinen laajentaminen  tai vapaa rakkaus vetänyt liiemmin puoleensa)) folk on sinun juttusi, tämä on hyvä albumi aloittaa tutkimusmatka Steve Peregrin Tookin perkussioiden tähdittämään Marc Bolanin maailmaan.

Instrumentaatio

• Marc Bolan: laulu, kitara
• Steve Peregrin Took: laulu, bongot, kiinalainen gongi, kazoo, lyömäsoittimet, tama, pixiephone

Kappaleet

1. Deboraarobed (Bolan) - 3:33
2. Stacey Grove (Bolan) - 1:59
3. Wind Quartets (Bolan) - 2:57
4. Conesuela (Bolan) - 2:25
5. Trelawny Lawn (Bolan) - 1:46
6. Aznageel the Mage (Bolan) - 1:59
7. The Friends (Bolan) - 1:19
8. Salamanda Palaganda (Bolan) - 2:15
9. Our Wonderful Brownskin Man (Bolan) - 0:51
10. O Harley (The Saltimbanques) (Bolan) - 2:19
11. Eastern Spell (Bolan) - 1:41
12. The Travelling Tragition (Bolan) - 1:48
13. Juniper Suction (Bolan) - 1:13
14. Scenescof Dynasty (Bolan) - 4:07

Tyrannosaurus Rex - My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows

My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows on Tyrannosaurus Rex -yhtyeen ensimmäinen albumi vuodelta 1968. Albumi on tyyliltään psykedeelistä folkkia.

Aikanaan levy sai kriitikoilta kehnon vastaanoton, mutta siitä huolimatta kipusi UK:n albumilistojen sijalle 15, ja myöhempi uudelleenjulkaisu albumia seuranneen Prophets, Seers & Sages: The Angels of the Ages -levyn kanssa nousi UK:n listoilla peräti ensimmäiseksi vuonna 1972.

Bolan ja Peregrin Took jatkoivat albumin jälkeen vielä vuoden verran duona. Kaksikko julkaisi tänä aikana debyytilleen kaksi samanhenkistä seuraajaa.

Itselleni (Peregrin Tookin aikainen) Tyrannosaurus Rex on hyvin kesämusiikkia, eikä mieleeni tulisikaan heidän levyihinsä muina vuodenaikoina tarttua. Marc Bolanin määkivä laulutapa on varmasti omiaan jakamaan ihmisten mielipiteitä (veikkaisin, että vieläpä Robert Wyattiakin enemmän). Omaan korvaani se ei tosin sietämättömältä kuulosta, mutten kyllä voi ehdottomiin kannattajiinkaan väittää kuuluvani. Steve Peregrin Tookin taustaääntely auttaa Bolanin laulun kuuntelemisessa.

Biisimateriaali on levyllä hieman tasapaksua hyvässä ja pahassa. En voi tältä levyltä (toisin kuin seuraajaltaan) kohokohtia nimetä, mutten myöskään suvantoja. Koska musiikki ei ole erityisen kiinnostavaa levyllä, itselleni kesäisin My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows toimii lähinnä miellyttävän kesäisenä taustamusiikkina. Kahta seuraavaa albumia tulee toisinaan kuunneltua ihan keskittymisen keskipisteessäkin.

Hyllyyni My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows kuten myös seuraavat Bolanin Peregrin Tookin kanssa tekemät äänitteet päätyivät hyllyyni kuumana kesänä 2013. Suuresti minulla ei ole mielenkiintoa Bolanin myöhempää tuotantoa kohtaan, minulle kun Peregrin Tookin taustahäröily on isossa osassa yhtyeen kuuntelunautinnosta. My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows on myös muuten levyhyllyni pisin albumin nimi.

My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows - onhan siinä mittaa.

Instrumentaatio

• Marc Bolan: kitara, laulu
• Steve Peregrin Took: bongot, lyömäsoittimet, pixiphone, kiinalainen gongi, laulu

+

• John Peel: puhe

 Kansitaide: George Underwood

Kappaleet

1. Hot Rod Mama (Bolan) - 3:09
2. Scenescof (Bolan) - 1:41
3. Child Star (Bolan) - 2:52
4. Strange Orchestras (Bolan) - 1:47
5. Chateau in Virginia Waters (Bolan) - 2:38
6. Dwarfish Trumpet Blues (Bolan) - 2:47
7. Mustang Ford (Bolan) - 2:56
8. Afghan Woman (Bolan) - 1:59
9. Knight (Bolan) - 2:38
10. Graceful Fat Sheba (Bolan) - 1:28
11. Wielder of Words (Bolan) - 3:19
12. Frowning Atahuallpa (My Inca Love) (Bolan) - 5:55