Return to Forever - Romantic Warrior

Return to Forever -yhtyeen Romantic Warrior oli tehnyt minuun kummittelevan ja kutkuttelevan esivaikutuksen a) levyn nimen, b) yhtyeen nimen, c) kauniin kannen, d) usein esiinpompsahtavuuden ja e) ilmeisen maineikkuuden takia jo useita vuosia ennen suorittamaani ensikuuntelua. Tämä kuuntelu tapahtui kutakuinkin tämän vuoden alkusyksystä saatuani ankaran fuusiojazzkärpäspureman kenties YouTuben mainioimman videon katselemisesta (voin lämpimästi suositella kyseistä "musiikin Vsaucea" kaikille musiikin ystäville).

Niin, pureman sain ja jouduin pettymyksekseni havaitsemaan, ettei levyhyllyni kyennyt riittävästi tarjoamaan helpotusta alati yltyviin makoisan & mehevän jatsin puutteesta kumpuaviin oireisiini. Niinpä tein sen, mitä kuka hyvänsä tilanteessani olisi tehnyt: riipaisin nuorena progejäbänä auki Progarchivesin fuusiojazzosion ja kohtuullisen päällipuolisen silmäilyn perusteella valitsin muutamia ilmeisiä lääkkeitä (alakulo)tilaani. Näin hallinnointini alle päätyi myös tämä aiemmin haamun lailla elämässäni kummitellut aave.

Kuten tavataan sanoa: musiikkibisnes vie ja posti tuo, mut fuusiojatsi mua vain liikuttaa. Tämä on varsin kirjaimellisesti totta, sillä jo levyn avaava Medieval Overture sai varpaani vipeltämään, jalkani hytkymään ja silmäni pyörimään niin vinhasti ympäriinsä, että lähtivät miltei sijoiltaan! "EI SAAKULI, MITÄ TYKITYSTÄ", ajattelin (ainakin uskoisin niin). Ja onnekseni voin todeta, että moinen tykiys kestää levyn loppuun asti.

Koska Romantic Warrior on niin tiukkaa tavaraa, on paljon helpompaa nostaa kohokohtien sijaan levyltä esiin kohtia, jotka eivät säväytä ihan täysillä. Näitä on (juuri tällä hetkellä) noin kahden kappaleen verran: hieman pitkästyttävähkö (muttei missään nimessä kelvoton) kitara- & pianohipelöinti Sorceress ja The Magician, joka kyllä on aika taikuutta, mutta jättää hieman kylmäksi. Lienee paikoin hieman liiankin itseriittoista teknistä tilutusta tottumattomille kuunteluelimilleni, mutta kitara kyllä vaikeroi tässä(kin) sävellyksessä makoisasti.

Mutta tokkiinsa, sananen vielä albumin muustakin sisälmyksestä. Corean korea nimikkokappale on aivan ällistyttävää tavaraa - tyylitajuinen, utuisen leijuva, rehevä ja runsas. Kappaleen yhteen sitova pianoriffi salpaa niin mielen kuin kielen - viikonpäivästä viis. Tässäpä niitä maukkaita jatsiharmonioita riittää lääkkeeksi vaikka mihin vaivaan. Ja se kitarasoolo. Kyllä te tiedätte, mistä puhun, jos tämän kappaleen olette kuulleet.

Valitettavia univaivoja taas saa itselläni aikaan Majestic Dance. Aikaakaan ei kulu makuulle asettumisestani kun tuo the lickiä mukaileva riffihirviökaunotar alkaa kutkuttelemaan aivojeni jalanpohjia, ja se on sitten menoa. Hyvästi yöunet - taas kerran! Olen taas majesteettisten tanssijalkojeni orja. Puuh. Mutta kuinka hupaisan kauniisti kitara ja syntetisaattori keskustelevatkaan! Olen terve vain tullakseni uhratuksi turpean fuusiojatsin alttarille.

Turhaa täytettä ei ole myöskään levyn päättävä kaksiosainen jännitysnäytelmä. Tämä Duel of the Jester and the Tyrant (Part I & Part II) -nimeä kantava sävellys yltyy paikoitellen miltei liian kikkailuksi, mutta onnistuu kuitenkin säilyttämään silmissäni (ja etenkin korvissani) ylevän, hauskan ja kauniin ulkomuotonsa; herkullisia melodioita herkullisten sointujen säestämänä (näillä sanoin voisin kyllä vilpittä koko levyä kuvata).

Murheellisesti tällä hetkellä Romantic Warrior on levyhyllyni ainoa Return to Forever -levyni, mutta tällaiseksi yhtyeen kuudes installaatio tuskin tulee jäämään. Kunhan vain eteen sattuisi muutakin yhtyeen tuotantoa sopuhintaan. Mutta mitä kaikkea muuta jaskaa hyllystäni tätä nykyä löytyykään?


Instrumentaatio 

• Al Di Meola: kitara 
• Chick Corea: kosketinsoittimet
• Stanley Clarke: bassokitara
• Lenny White: rummut, perkussiot  

Kappaleet

1. Medieval Overture (Corea) - 5:14
2. Sorceress (White) - 7:34
3. The Romantic Warrior (Corea) - 10:52
4. Majestetic Dance (Di Meola) - 5:01
5. The Magician (Clarce) - 5:29
6. Duel of the Jester and the Tyrant (Part I & Part II) (Corea) - 11:26
   

Jethro Tull - Too Old to Rock ’n’ Roll: Too Young to Die!

Too Old to Rock 'n' Roll: Too Young to Die! on Jethro Tullin  yhdeksäs studioalbumi. Albumi on rakennettu kuvitteellisen rocktähden, Ray Lomansin ympärille, eikä ole siis nimensä suhteen omaelämäkerrallinen kuten usein luullaan. Albumi on äänitetty vain muutamia kuukausia edeltäjänsä Minstrel in Galleryn jälkeen.

Levyllä Jethro Tull -debyyttinsä tekee ex-Carmen basisti John Glasscock Jeffrey Hammondin lähdettyä yhtyeestä.

Levy ei menestynyt aivan edeltäjiensä tapaan. Se nousi UK:ssa listasijalle 25, USA:ssa sijalle 14 ja Suomessa sijalle 26.



Too old to... jne. on itselleni hyvinkin tuore tuttavuus: se kolahti postiluukustani eilen. Paljoa en ennalta lukemani perusteella levyltä odottanut, enkä kyllä myöntämättä kovin paljoa saanutkaan. Levy ei kuitenkaan ollut minulle Aqualung- tai Stormwatch-tasoinen (näistä myöhemmin joskus, ehkä) pettymys, kiitos matalien odotusten.

Levyn konsepti mielestäni on vähän pöhkö ja se heijastuu jollakin tavalla musiikissa. Alkuperäisen soundtrack-tarkoituksensa takia annan kuitenkin kappaleiden tylsyyttä anteeksi, mutta en usko tämän levyn pariin palaavani aivan lähiaikoina. Sanottakoot että kannesta pidän kyllä paljon.

Pidin kuitenkin muutamasta kappaleestakin. Levyn avannut Quiz Kid oli varsin iskevää, perinteistä Jethro Tullia ja muistutti läheisesti Minstrel in Gallery -levyä (jota en ole mielestäni kuunnellut riittävästi) ja luulinkin odotusteni ylittyvän tässä vaiheessa. Toinen positiivinen yllättäjä oli levyn neljäs kappale: Taxi Grab. Tämän kohdalla alkoi jo olla tosin selvää, ettei levy kaiketi tule odotuksiani ylittämään.

Pidin myös (yllätyksekseni) levyn nimikkokappaleesta Too old to Rock 'n' Roll: Too Young to Die. Kappaleen alussa saamani vaikutelma oli jokseenkin löysä ja laiskahko, mutta lopulla huomasin nyökytteleväni hymyssä suin mukana. Olihan myös lopulla tapahtuva levyn henkeen sopiva siirtyminen fiftarihtavaan tyyliin aika ovela.

Odotin levyllä kuulevani paljon arvostamani John Glascockin mainiota bassotyöskentelyä, mutta tältä osin käteen jäi vähemmän kuin olisin toivonut. Onneksi tämän levyn kahdella seuraajalla sitä laatua onneksi riittää riittämiin.

Instrumentaatio

• Ian Anderson: laulu, akustinen kitara, huilu, huuliharppu, ajoittainen sähkökitara ja lyömäsoittimet
• Martin Barre: sähkökitara
• John Evan: kosketinsoittimet
• Barriemore Barlow: rummut, lyömäsoittimet
• John Glascock: basso, laulu

+

• David Palmer: orkesterisovitukset, saksofoni
• Maddy Prior: taustalaulu
• Angela Allen: taustalaulu

 Kansitaide: Michael Farrel

Kappaleet

1. Quiz Kid (Ian Anderson) - 5:09
2. Crazed Institution (Ian Anderson) - 4:48
3. Salamander (Ian Anderson) - 2:51
4. Taxi Grab (Ian Anderson) - 3:54
5. From a Dead Beat to an Old Greaser (Ian Anderson) - 4:09
6. Bad-Eyed and Loveless (Ian Anderson) - 2:12
7. Big Dipper (Ian Anderson) - 3:35
8. Too Old to Rock 'n' Roll: Too Young to Die (Ian Anderson) - 5:44
9. Pied Piper (Ian Anderson) - 4:32
10. The Chequered Flag (Dead or Alive) (Ian Anderson) - 5:32