Return to Forever - Romantic Warrior

Return to Forever -yhtyeen Romantic Warrior oli tehnyt minuun kummittelevan ja kutkuttelevan esivaikutuksen a) levyn nimen, b) yhtyeen nimen, c) kauniin kannen, d) usein esiinpompsahtavuuden ja e) ilmeisen maineikkuuden takia jo useita vuosia ennen suorittamaani ensikuuntelua. Tämä kuuntelu tapahtui kutakuinkin tämän vuoden alkusyksystä saatuani ankaran fuusiojazzkärpäspureman kenties YouTuben mainioimman videon katselemisesta (voin lämpimästi suositella kyseistä "musiikin Vsaucea" kaikille musiikin ystäville).

Niin, pureman sain ja jouduin pettymyksekseni havaitsemaan, ettei levyhyllyni kyennyt riittävästi tarjoamaan helpotusta alati yltyviin makoisan & mehevän jatsin puutteesta kumpuaviin oireisiini. Niinpä tein sen, mitä kuka hyvänsä tilanteessani olisi tehnyt: riipaisin nuorena progejäbänä auki Progarchivesin fuusiojazzosion ja kohtuullisen päällipuolisen silmäilyn perusteella valitsin muutamia ilmeisiä lääkkeitä (alakulo)tilaani. Näin hallinnointini alle päätyi myös tämä aiemmin haamun lailla elämässäni kummitellut aave.

Kuten tavataan sanoa: musiikkibisnes vie ja posti tuo, mut fuusiojatsi mua vain liikuttaa. Tämä on varsin kirjaimellisesti totta, sillä jo levyn avaava Medieval Overture sai varpaani vipeltämään, jalkani hytkymään ja silmäni pyörimään niin vinhasti ympäriinsä, että lähtivät miltei sijoiltaan! "EI SAAKULI, MITÄ TYKITYSTÄ", ajattelin (ainakin uskoisin niin). Ja onnekseni voin todeta, että moinen tykiys kestää levyn loppuun asti.

Koska Romantic Warrior on niin tiukkaa tavaraa, on paljon helpompaa nostaa kohokohtien sijaan levyltä esiin kohtia, jotka eivät säväytä ihan täysillä. Näitä on (juuri tällä hetkellä) noin kahden kappaleen verran: hieman pitkästyttävähkö (muttei missään nimessä kelvoton) kitara- & pianohipelöinti Sorceress ja The Magician, joka kyllä on aika taikuutta, mutta jättää hieman kylmäksi. Lienee paikoin hieman liiankin itseriittoista teknistä tilutusta tottumattomille kuunteluelimilleni, mutta kitara kyllä vaikeroi tässä(kin) sävellyksessä makoisasti.

Mutta tokkiinsa, sananen vielä albumin muustakin sisälmyksestä. Corean korea nimikkokappale on aivan ällistyttävää tavaraa - tyylitajuinen, utuisen leijuva, rehevä ja runsas. Kappaleen yhteen sitova pianoriffi salpaa niin mielen kuin kielen - viikonpäivästä viis. Tässäpä niitä maukkaita jatsiharmonioita riittää lääkkeeksi vaikka mihin vaivaan. Ja se kitarasoolo. Kyllä te tiedätte, mistä puhun, jos tämän kappaleen olette kuulleet.

Valitettavia univaivoja taas saa itselläni aikaan Majestic Dance. Aikaakaan ei kulu makuulle asettumisestani kun tuo the lickiä mukaileva riffihirviökaunotar alkaa kutkuttelemaan aivojeni jalanpohjia, ja se on sitten menoa. Hyvästi yöunet - taas kerran! Olen taas majesteettisten tanssijalkojeni orja. Puuh. Mutta kuinka hupaisan kauniisti kitara ja syntetisaattori keskustelevatkaan! Olen terve vain tullakseni uhratuksi turpean fuusiojatsin alttarille.

Turhaa täytettä ei ole myöskään levyn päättävä kaksiosainen jännitysnäytelmä. Tämä Duel of the Jester and the Tyrant (Part I & Part II) -nimeä kantava sävellys yltyy paikoitellen miltei liian kikkailuksi, mutta onnistuu kuitenkin säilyttämään silmissäni (ja etenkin korvissani) ylevän, hauskan ja kauniin ulkomuotonsa; herkullisia melodioita herkullisten sointujen säestämänä (näillä sanoin voisin kyllä vilpittä koko levyä kuvata).

Murheellisesti tällä hetkellä Romantic Warrior on levyhyllyni ainoa Return to Forever -levyni, mutta tällaiseksi yhtyeen kuudes installaatio tuskin tulee jäämään. Kunhan vain eteen sattuisi muutakin yhtyeen tuotantoa sopuhintaan. Mutta mitä kaikkea muuta jaskaa hyllystäni tätä nykyä löytyykään?


Instrumentaatio 

• Al Di Meola: kitara 
• Chick Corea: kosketinsoittimet
• Stanley Clarke: bassokitara
• Lenny White: rummut, perkussiot  

Kappaleet

1. Medieval Overture (Corea) - 5:14
2. Sorceress (White) - 7:34
3. The Romantic Warrior (Corea) - 10:52
4. Majestetic Dance (Di Meola) - 5:01
5. The Magician (Clarce) - 5:29
6. Duel of the Jester and the Tyrant (Part I & Part II) (Corea) - 11:26