Edellisellä levyllä kantavana voimana toiminut David Sinclair oli saanut tarpeekseen yhtyeen menestymättömyydestä ja siirtyi työskentelemään Robert Wyattin yhtyeeseen Matching Mole. Davidin tilalle tuli Deliver-yhtyeestä tyyliltään aivan erilainen Steve Miller, Phil Millerin veli. Myös Richard Sinclair oli kiinnostunut viemään Caravania jazzimpaan suuntaan.
Waterloo Lily sai jokseenkin kahtiajakaantuneen vastaanoton levyn aiemmista eroavan tyylin vuoksi. Levyltä Caravan-klassikoksi on jäänyt kuitenkin kappale The Love in Your Eye / ym.
Kummaa, kuinka viisi minuuttia päämäärätöntä jahkailua voi närhiä levyn terävimmän kärjen tylsäksi. Kyllä, katson juuri sinuun Nothing at All.
Tämä toistaseksi toiseksi viimeisin Caravan-ostokseni saa kieltämättä (minulta, mutta kuulemani mukaan myös joiltain toisilta caravanisteilta) kohtuuttoman vähän osakseen levysoitinaikaa ja liiallisesti pahoja mulkaisuja. Waterloo Lily on kuitenkin manailemaani viisiminuuttista lukuunottamatta aivan klassikkokamaa, Caravania miltei parhaimmillaan.
Vaikka sitä sanotaan, että Sinclair Caravan-kokoonpanossa - kaksi parhaassa, yhdelläkin Sinclairilla pötkii varsin pitkälle. Laulannollisesti ääneen levyn ainoa Sinclair ei paljoa pääse, mutta soitto on maukasta kyllä. Hastingsin Pyekin melkeinpä vetää parhaimmat kitarakiskaisunsa tällä levyllä. Ja vaikka Steve Miller ei ole mikään David Sinclair, mies hoitaa paikkansa varsin hyvin. Richad Coughlan on myös oma luotettavan tyylitajuinen itsensä (paitsi sillä viisiminuuttisella...).
Biisimateriaali on varsin vahvaa levyllä, jos taas jätetään märehdityt minuutit pois laskuista. Erityisesti rouhea nimikkokappale, mutta myös levyn koko lopetuskolmikko kuuluu mielestäni aivan Caravanin tuotannon terävimpään kärkeen. Uskallan jopa väittää The Love in Your Eye / To Catch Me a Brother / Subsultus / Tilbury Kecks -teosta Caravanin parhaaksi pitkäksi kappaleeksi (ohi siis kilpailijoidensa kuten L'Auberge du Sanglier / A Hunting We Shall Go / Pengola / Backwards / A Hunting We Shall Go tai Nine Feet Underground). Se avausosan oboe-soolo, voi pojat (ja millaiseen huilulentoon nouseekaan Pyen velipoika Jimmy Hastings osassa To Catch Me a Brother)! Toisinaan kuulen Steve Milleriä haukuttavan epäyhteensopivaksi Caravanin muun joukkion kanssa, mutta ainakin hänen Songs & Signs sopii mielestäni hyvinkin Caravanin tyyliin.
Luultavasti mielessäni Waterloo Lily -levy sekoittuu samoihin vuoden 2011 kesäisiin aikoihin osatamani (selvästi heikomman) Cunning Stunts -levyn kanssa, sillä tämä albumi herättää harmillisen epäreilun huonoja mielikuvia mielessäni. Taistelu jatkukoot tämän levyn päänsisäisen aseman korottamiseksi. Taistelusta tuskin tulee minun Waterlootani, kjeh kjeh.
Instrumentaatio
- Richard Coughlan: rummut, lyömäsoittimet
- Pye Hastings: laulu, sähkökitara, akustinen kitara
- Steve Miller: piano, sähköpiano, sähköcembalo, urut
- Richard Sinclair: laulu, basso
+
- Lol Coxhill: sopraanosaksofoni
- Phil Miller: sähkökitara
- Colin Frecher: jousisovitukset
- Barry Robinson: oboe
- Jimmy Hastings: huilu, tenorisaksofoni
- Mike Cotton: trumpetti
Kansitaide: William Hogarth
Kappaleet
- Waterloo Lily (Coughlan, P. Hastings, R. Sinclair) - 6:47
- Nothing at All / It's Coming Soon / Nothing at All (Reprise) (S. Miller) - 10:25
- Songs & Signs (S. Miller) - 3:39
- Aristocracy (Coughlan, P. Hastings, R. Sinclair) - 3:03
- The Love in Your Eye / To Catch Me a Brother / Subsultus / Debouchement / Tilbury Kecks (Coughlan, P. Hastings, R. Sinclair) - 12:31
- The World is Yours (Coughlan, P. Hastings, R. Sinclair) - 3:41
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti