Soft Machine - The Soft Machine

Niin brittiläisen psykedeelisen rockin underground-suuruuksiin kuin Canterburyn koulukunnan keskeisimpiin yhtyeisiin lukeutuvan Soft Machinen kokeellinen ensilevy The Soft Machine äänitettiin ja julkaistiin 1968 Yhdysvaltojen kiertueella.

Bändi perustettiin jo vuonna 1966. Tuolloisesta kvartetista (johon tämän levyn soittajista lisäksi kuului Daevid Allen) lähes kaikki olivat soittaneet canterburyläisen rockin kantaisässä The Wilde Flowersissa.

Runsaan ulkomailla(kin) kiertämisen jälkeen yhtyeen palatessa takaisin UK:n maaperälle 1967 kävi ilmi, että Allenin viisumi oli käynyt vanhaksi. Soft Machine päätti jatkaa triona ja Allen perusti Ranskassa Gongin - onni onnettomuudessa.

Soft Machinen debyytti on levy, josta kyllä tiedän pitäväni, mutten oikein ole varma kuinka paljon. Sävellykset (joista Soft Machine -miesten lisäksi vastaavat niin ikään The Wilde Flowersista Soft Machinelle tutut Hopperin veljekset (joista Hugh siirtyi Soft Machinessa bassoon Kevin Ayersin siirryttyä soolouralle)) ovat aivan erinomaista psykedeelistä canterburyä, mutta levyn muhjuinen äänimaailma kaiketi taitaa hieman vähentää kuuntelunautintoani.

Itsestäänselvyyksien (Mike Ratledgen omaperäisen urkusooloilun ja Kevin Ayersin ja Robert Wyattin erinomaisten laulusuoritusten lisäksi) nautin levyllä suuresti Wyattin soittonautintoa ja elämäniloa suorastaan tursuavasta rummutuksesta, siltikin että rummut kuulostavat aikamoiselta kolinalta. Tosin tämäkin saattaa monen kohdalla olla itsestäänselvyys.

Jos kohokohtia The Soft Machinelta olisi nimettävä, nimeäisin ainakin jo pelkästään lyriikoiden takia Why Am I So Short? -kappaleen, rouhean Save Yourselfin ja samaa kastia edustavan Lullabye Letterin. Ja olisihan se synti jättää mainitsematta Hopperin kaunista sävellystä (ja sanoja kappaleeseen) A Certain Kind. Mutta jälleen kerran koko albumi on kerrassaan hyvä ja kokonaisuutena ja kappaleflown kannalta oikein onnistunut.

Muistan The Soft Machinen olleen hyvin helposti mukaansatempaiseva heti levyn ostettuani kesällä 2012. Tästä debyytistä jatkoin saman vuoden mittaan vielä kahteen seuraavaan albumiin, joista nykyiseksi suosikikseni on kehkeytynyt Volume Two. Silti edelleen usein ellei useimmiten levyhyllystäni tiensä soittimeen löytää Soft Machinelta tämä aivan fasineeraava esikoisalbumi.

Instrumentaatio

• Robert Wyatt: rummut, laulu
• Mike Ratledge: urut, piano
• Kevin Ayers: basso, laulu, piano

+

• Hugh Hopper: basso
• The Cake -yhtye: taustalaulu

 Kansitaide: Byron Goto, Eli Aliman, Henry Epstein

Kappaleet

1. Hope for Happiness (Ayers, Ratledge, B. Hopper) - 4:21
2. Joy of a Toy (Ayers, Ratledge) - 2:49
3. Hope for Happines (Reprise) (Ayers, Ratledge, B. Hopper) - 1:38
4. Why Am I So Short? (Ratledge, Ayers, H. Hopper) - 8:08
5. So Boot If At All (Ayers, Ratledge, Wyatt) - 7:25
6. A Certain Kind (H. Hopper) - 4:11
7. Save Yourself (Wyatt) - 2:26
8. Priscilla (Ayers, Ratledge, Wyatt) - 7:25
9. Lullabye Letter (Ayers) - 4:32
10. We Did It Again (Ayers) - 3:46
11. Plus Belle qu'une Poubelle (Ayers) - 1:03
12. Why Are We Sleeping? (Ayers, Ratledge, Wyatt) - 5:30
13. Box 25/4 Lid (Ratledge, H. Hopper) - 0:49