Gong - Camembert Electrique

Vaikka maaginen Gong-yhtye olikin ennen Camembert Electriqueta vuonna 1971 äänittänytkin kaksi albumia (joista toisen kyllä julkaisi vasta tämän levyn jälkeen), Camembert Electriqueta voitaneen pitää ensimmäisenä todellisena Gong-albumina.

Tätä albumia seuranneeseen levytrilogiaan verrattuna meno Camembert Electriquella on melko rouheaa ja olen kuullut sitä myös anarkistiseksi kuvaltavan. Kuitenkin se tietty gongmaisuus albumilla on vahvasti läsnä ja Daevid Allenin musiikillinen rooli on Camembert Electriquella huipussaan. Goingin musiikillisesti kunnianhimoisemmat levyt olivat kuitenkin vielä vasta edessä.



Itse kokeilin Gongia ensimmäisen kerran vuonna 2010 You-albumin muodossa, mutta annos oli liian raju ja ajoi minut miltei hulluuden partaalle ja vielä partaalta alas. Toleranssini ei ollut vielä kehittynyt eikä kolmas silmäni avautunut.

Uuteen Gong-kokeiluun sain innoituksen 2011 seikkailtuani YouTuben maagisessa maailmassa ja törmättyäni häkellyttävään Gongin Dynamite: I Am Your Animal -playback esitykseen. "Ei helvetti mitä menoa", ajattelin kun näin Daevid Allenin sätkivän selällään lavalla ja päätin antaa Gongille jälleen vapaan pääsyn salaiseen aivokeskukseeni. Tuona keväänä menetin itseni Gongille.

Kovin tsykedeelinen albumi Camembert Electrique kyllä on. Se vaivuttaa kuulijan (eli minut) parhaimmillaan aivan transsiin ja välillä tempaisee sieltä kovakouraisen pehmeästi takaisin. Lyriikat ovat hämmentäviä ja tritonusta ja kromatiikkaa tarjoillaan olan edestä ja tiskin päältä sumeilematta. Big Brass Gongilla ratsastamistakin ehdotetaan, mutten itse koe sitä tarpeelliseksi. Selvinkin päin on selvää, ettei selvästi selvänä selviä Seleneen asti.

Ehdollisesti levyn parasta antia on kosmisen tribaalinen Fohat Digs Holes in Space. Se liu'uttaa glissandokitarallaan tunnelman ja tietoisuuden toiselle tasolle - tasolle, jossa pulskan auringon ohitse saattaa nähdä, ei näkyjä vaan Gong-planeetan. Todellisuuden rajat rikkoutuvat myös muiden kappaleiden aikana ja suurta suosiota minun ja itseni muodostamassa Tiibetin oopperayhtiön sivuhaaran hallituksessa on saavuttanut myös erityisesti (vinylimuodossa varmasti entisestään korostuvat) "pikkukappaleet", joiden Camembert-höpinät ovat peräisin muuten tästä.

Camembert Electrique viritti siis minun Radio Gnome Invisible -radiovastaanottimeni oikeille taajuuksille, ja vaikka tätä nykyä (ja oikestaan jo myöhemmin tuolloin 2011) pidän eniten Gongin kerrassaan briljantista Radio Gnome Invisible -levytrilogiasta, Camembert Electrique -levy on vertaistaan vailla. Se on aivan totaalista psykedeliaa vailla myöhemmän musiikillisesti kunnianhimoisemman ilmaisun rajoittavia raja-aitoja.

Instrumentaatio

• Bert Camembert (Daevid Allen): kitara, laulu, basso
• Shakti Yoni (Gilli Smyth): avaruuskuiskaukset
• Bloomdido Bad De Grass (Didier Malherbe): saksofonit, huilu
• Submarine Captain (Christian Tritsch): basso, sähkökitara
• Pip Pyle: rummut, lyömäsoittimet
• Eddy Luiss: urut, piano

Kappaleet

1. Radio Gnome (Allen) - 0:26
2. You Can't Kill Me (Allen) - 6:23
3. I've Bin Stone Before (Allen) - 4:53
4. Mister Long Shanks: O Mother I Am Your Fantasy (Smyth) - 3:41
5. Dynamite: I Am Your Animal (Smyth) - 4:32
6. Wet Cheese Delirium (Allen) - 0:29
7. Squeezing Sponges over Policemen's Heads (Allen) - 0:13
8. Fohat Digs Holes in Space (Allen, Smyth) - 6:24
9. Tried So Hard (Allen, Smyth) - 4:39
10. Tropical Fish: Selene (Allen) - 7:36
11. Gnome the Second (Allen) - 0:26