Ennen uutta levytyssopimusta Genesis vetäytyi maalle harjoittelemaan yhtyeenä ympäripyöreitä päiviä. Ahkeruus palkittiin, ja Charisma-yhtiön kanssa solmittu diili tuotti esikoisensa jo 1970 Trespassin muodossa.
Levy ei menestynyt UK:n markkinoilla mainittavasti, eikä sitä usein nykyäänkään erityisemmin arvosteta. Trespass kuitenkin kiipesi Belgian albumilistoilla peräti kärkeen.
Genesis oli minulle useamman vuoden yhtye, jota monien progeihmisten suitsutuksesta huolimatta en kyennyt kuuntelemaan. Kuuntelun esti Peter Gabrielin (ja myös Phil Collinsin melko samanlainsesta) lauluäänestä aiheutunut fyysinen paha olo. Satuin kuitenkin tykästymään jotain kautta kuulemaani Trespass -levyn White Mountainiin ja päätin ostaa kerralla kunnolla Genesistä: Trespassin ja Nursery Crymen.
Tuolloin joulukuussa 2012 kuljin läpi kiirastulen. Kuuntelin nimittäin kumpaisenkin albumin iltasella putkeen ja sen jälkeen huuto-oksensin yöllä runsain mitoin syömääni pullaa vedet silmissä. Olin parantunut ja kykenin tästedes kuuntelemaan Genesistä ilman pahoinvointia.
Tunnen viljalti ihmisiä, jotka eivät erityisemmin Trespassista perusta. Itselleni levy kuitenkin hieman Yes-yhtyeen alkutuotannon tapaan edustaa sellaista hieman söpöä ja viatonta kauneutta. Vaikka kykenen hyvin ymmärtämään, miksi tätä albumia pidetään "juustoisena" tai överinä, itse pidän levyä ennemminkin aitona.
Vaikka White Mountain minut levyyn imaisi kiinni, pidän ehkä eniten Trespassilla jokseenkin samanhenkisestä kolmikosta Looking for Someone, Visions of Angels ja Stagnation. Yhteistä kappaleille on tietynlainen ylevä kehittely. Toki loppualbumikin korvissani kumisee kivasti - siltikin, että The Knife on mielestäni hieman yliarvostettu (ollessaan usein koko albumin ainoa arvostettu kappale) ja eniten sortuu överiyteen.
Trespassilla on toki tietty paikka sydämessäni aiheuttamiensa koettelemusten takia, mutta pidän siis levystä muutenkin. Se on mukavasti jotain kepeästi poikkeavaa myöhempään Gabrielin aikaiseen Genesikseen verrattuna. Ja silti sopivan Genesistä Genesikseksi.
Instrumentaatio
- Peter Gabriel: laulu, huilu, harmonikka, bassorumpu, tamburiini
- Anthony Phillips: kaksitoistakielinen kitara, sähkökitara, dulcimer, laulu
- Anthony Banks: urut, mellotron, piano, kitara, laulu
- Michael Rutherford: kaksitoistakielinen kitara, basso, nailonkielinen kitara, sello, laulu
- John Mayhew: rummut, lyömäsoittimet, laulu
Kansitaide: Paul Whitehead
Kappaleet
- Looking for Someone (Banks, Gabriel, Phillips, Rutherford) - 7:06
- White Mountain (Banks, Gabriel, Phillips, Rutherford) - 6:45
- Visions of Angels (Banks, Gabriel, Phillips, Rutherford) - 6:51
- Stagnation (Banks, Gabriel, Phillips, Rutherford) - 8:45
- Dusk (Banks, Gabriel, Phillips, Rutherford) - 4:15
- The Knife (Banks, Gabriel, Phillips, Rutherford) - 8:55
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti