Itseään jonkinasteisena nerona pitävä (eikä syyttä) Mont Campbell on keskeisissä osin vastuussa levyn sävellyksistä. Hän ei kuulemma pidä tästä levystä.
Koska yhtyeen ensilevy(kään) ei myynyt kovin hyvin, The Polite Forcen julkaisua lykättiin äänittämisestä melkein vuodella.
The Polite Force on levy, jossa on kolmenlaisia kappaleita, vaikeita, erittäin vaikeita ja äänitaidetta. Niin ja biisejähän levy sisältää neljä.
Omistukseeni levy siirtyi progekesänä 2011 kuultuani jostain, että Egg se vasta onkin omalaatuista canterburyläistä. Ja olihan se. Oikeastaan tuolloin kesällä 2011 vähän liiankin.
Renessanssin The Polite Force koki ostettuani jostain syystä (en siis erityisemmin tästä levystä irti saanut) Egg-yhtyeen esikoislevyn sivarikoulutusaikoinani 2012. Tämä Egg-levy sai päässäni naksahtamaan ja kuulin The Polite Forcenkin uusin korvin. Egg-bändin kanssa kävi siis oikeastaan hyvinkin samalla tavalla kuin Matching Molen kanssa.
Levyn helpointa antia ovat avauskappalepari. King Crimsoniakin ronskimmalla ja tummemmalla urkurevittelyllä starttaava A Visit to Newport Hospital on aivan murhaavan mainio kappale, jossa Egg Mont Campbelin johdolla valottaa yhtyeen esihistoriaa ajoilta, jolloin yhtyeen nimi oli vielä Uriel ja mukana oli kitaravirtuoosi Steve Hillage. Contrasong taas onkin melkoista settiä vaihtelevine tahtilajeineen ja hämmentävine lyriikoineen. Kumpainenkin soi päässäni useammin kuin soittimessa.
The Polite Forcen toinen puolisko sitten onkin jotain vieläkin kummempaa. Boilk on silkkaa avantgardistista äänitaidetta (ja tuo mieleeni tavarajunan) lopun Bach-lainaa lukuunottamatta ja Long Piece No. 3 taas neljästä ostasta koostuva hieman epäkoherentihko kokonaisuus stravinskymäisestä rytmittelystä kovinkin canterburyläiseen urkumaalailuun. Ei ehkä kovin yllättävästi, mutta miellyttävän mielenkiintoisesti Stewartin urkuilu tuo mieleen keskimmäisissä osissa (joista erityisesti kolmas on sydäntäni lähellä) niin miehen työnäytteet Khan-yhtyeen kuin myös Urielin spin-off projektin ainokaisella.
Vaikka Long Piece No. 3 on kappale, joka hipoo hilsettäni kumminkin puolin, Boilk on se numero levyllä, jonka takia muuten erinomainen Eggin toinen albumi ei usein päädy soittimeni kitusiin. Reilut yhdeksän minuuttia korvissani karvaasti kutkuttelevaa kummajaista ei istu oikein mukavuusalueeni sisäpiiriin - eikä edes ulkoreunalle. Harmi.
Instrumentaatio
- Dave Stewart: urut, piano, äänigeneraattori, orchestron
- Hugo Martin Montgomery-Campbell: basso, laulu
- Clive Brooks: rummut
+
- Henry Lowther: trumpetti
- Mike Davis: trumpetti
- Bob Downes: tenorisaksofoni
- Tony Roberts: tenorisaksofoni
Kansitaide: Terry Yetton
Kappaleet
- A Visit to Newport Hospital (Campbell) - 8:25
- Contrasong (Campbell) - 4:21
- Boilk (Campbell, Stewart, Brown) - 9:15
- Long Piece No. 3 (Campbell, Stewart, Brooks) - 20:42
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti