Pink Fairies - Never Never Land

Hawkwindin kanssa läheisissä väleissä ollut ja myöskin Lontoon Ladbroke Grovelta lähtöisin ollut Pink Fairies synnytti esikoislevynsä Never Never Land vuonna 1971. Nämä brittiläisen freak-alakulttuurin keskeiset yhtyeet tekivät toisinaan jopa yhteisiä keikkoja nimellä Pinkwind.

Pink Fairies (kuten nimestäkin on pääteltävissä) rakentui vahvasti Twinkin ensimmäisellä soololevyllä soittaneen Pink Fairies Motorcycle Club and All-Star Rock and Roll Band -yhtyeen ympärille.

Yksi erikoisista piirteistä tässä alkuaikojen Pink Fairies -kokoonpanossa on kaksi rumpalia, Russel Hunterin vaadittua pääsyä mukaan yhtyeeseen.

Tämän protopunkiksikin toisinaan luonnehditun psykedeelistä pauhua sisältävän levykäisen nappasin näppeihini aivan mainiosta porilaisesta levydivarista joskus syksyllä 2011. Levyn hankintaa joudutti luonnollisesti Hawkwind-kytkös (ja kiinnostava levyn kansitaide).

Ensimmäisillä soittokerroilla Never Never Land -levyltä potki erityisesti energinen Do It, jonka energisyyttä ja räjähtävyyttä ensimmäisen raidan asema on omiaan korostamaan. Muistaakseni olen myös alusta alkaen ollut hyvin viehtynyt levyn lopettavaan utuiseen The Dream Is Just Beginning -hymistelyyn.

Albumilla keskeisessä osassa on ensimmäisten kappaleiden joukossa äänitetty pitkä sekoilu Uncle Harry's Last Freak-Out. Kappaletta (erityisesti loppukiihdytystä, herran jestas!) kuunnellessa on vaikea ymmärtää, miksi osa yleisöstä piti levyä hieman vaisuna. Tosin en luonnollisestikaan ole nähnyt yhtyettä livenä. Kappaleen keskeistä taustaa vasten saattaa kuulostaa kummalta, että itse en useista levyn ystävistä poiketen Harrin viimeisiä sekoiluja aivan niin korkealle nosta, vaikka hyvähän biisi sekin on.

Juuri nyt minun mielestäni levyn parhaimmistoa edustavat mukavan leijaileva Heavenly Man, varsin positiivisia viboja välittävä nimikkokappale Never Never Land ja jo aiemmin kehumani The Dream Is Just Beginning. Viehtymykseni albumikokonaisuutta piristäviin lyhyisiin välikappaleisiin saa minut myös nauttimaan lyhyestä varsin raskaasta Thor-kappaleesta varsin paljon.

Never Never Land on mielestäni varsin ylivoimaisesti paras kolmesta ensimmäisestä Pink Fairiesin albumista (muita en tosin omista). Täytyy myös mainita, että vaikka yhtyettä toisinaan protopunkiksi luonnehditaan, varsinkaan Never Never Land (mutteivat kyllä seuraavat kaksikaan albumia) ole missään nimessä mitään geneeristä soittotaidotonta rymistelyä (mitä punk on mielestäni pahimmillaan), vaan levy sisältää tasokasta soitantaa ja mielenkiintoisia sovituksellisia ratkaisuja. Kappalemateriaalikin on varsin laajaa rouheasta rockista tunnelmointiin.

Instrumentaatio

• John Alder (Twink): rummut, laulu
• Paul Rudolph: kitara
• Duncan Sanderson: basso, laulu
• Russel Hunter: rummut

 Kansitaide: John Kosh

Kappaleet

1. Do It (Sanderson, Hunter, Rudolph, Alder) - 4:04
2. Heavenly Man (Alder) - 3:32
3. Say You Love Me (Pink Fairies) - 3:49
4. War Girl (Alder) - 4:12
5. Never Never Land (Pink Fairies) - 6:42
6. Track One, Side Two (Pink Fairies) - 4:39
7. Thor (Alder) - 0:58
8. Teenage Rebel (Pink Fairies) - 5:19
9. Uncle Harry's Last Freak-Out (Pink Fairies) - 10:40
10. The Dream Is Just Beginning (Alder) - 1:10