Yhtye hajosi myöhemmin levyn teon jälkeen Simon Housen lähdettyä The Third Ear Bandiin. Levy ei myöskään myynyt erityisen hyvin, vaikka kriitikot pitivätkin albumista.
High Tide -albumi on melko lyhyt ja jokseenkin musiikillisesti kevyempi kuin edeltäjänsä Sea Shanties. Tästä keveydemmyydestä huolimatta High Tidekin on silti melko rouheaa ja raskasta tavaraa ja yhtye iskeekin eteen levyllä melkoisen muurin ääntä.
Omaan levyhyllyyni High Tide päätyi samaan aikaan Sea Shantiesin kanssa alkuvuodesta 2013 kiinnostuttuani Simon Housen Hawkwindia edeltäneistä projekteista. Odotukseni High Tide -yhtyettä kohtaan olivat aika korkeat, ja vaikka Sea Shanties ei niihin yltänyt, High Tide pääsi aika lähelle.
Simon Housen viulu onkin todella suuressa osassa tämän levyn äänimaisemaa ja keskiössä on hänen ja Hillin kitaran vuorovaikutus. Harmikseni Housen (kuin myös Haddenin) kosketintyöskentely on taas varsin taka-alalla. Hieman yllättävästikin, vaikka levy on melko lyhyt, Blankman Cries Againin loppujamittelu ja osat Sanenymousista tuntuvat vähän venytetyiltä. The Joken johdanto-osio on myös hyvin vaikeasti lähestyttävä, ja melkeinpä kakofoninen.
Puutteistaan huolimatta pidän kyllä High Tide -albumista. Erityisesti levyn ensimmäinen kappale loppujamitteluun asti on hyvin kaunista ja ylevää kuultavaa ja toisinaan tunkeutuu omine lupineen päähäni soimaan. Levyn lyhyys ei myöskään varsinaisesti haittaa. Hirveän usein en voi kuitenkaan myöntää levyä kuuntelevani.
Instrumentaatio
- Tony Hill: kitara, laulu, urut
- Simon House: sähköviulu, urut, piano
- Peter Pavli: basso
- Roger Hadden: rummut, piano, urut
Kansitaide: Joanna Enderby-Smith
Kappaleet
- Blankman Cries Again (High Tide) - 8:28
- The Joke (High Tide) - 9:27
- Saneonymous (High Tide) - 14:26
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti