maanantai 13. heinäkuuta 2015

Khan - Space Shanty

Khan-yhtyeen ainokainen, Space Shanty vuodelta 1972 on Canterburyn koulukunnan outolintu: se on musiikillisesti ja lyrikaalisesti muita alueen yhtyeitä maalauksellisempaa ja sanoitukset eivät ole Canterbury-yhtyeiden tapaan hölmöjä tai ironisia.

Khan perustettiin 1971 Steve Hillagen jätettyä yliopisto-opintonsa kesken. Muutamien soittajavaihdosten jälkeen Khanin muodostivat Hillage, Greenwood ja Peachey. Levyn äänityksiin sormion soittoa hoitamaan tuli väliaikaisesti Hillagen entinen bändikaveri, Egg-yhtyeen Dave Stewart.

Yhtye hajosi 1972 erimielisyyksiin levy-yhtiö Deccan kieltäydyttyä rahoittamasta toisen albumin äänittämistä.

Koska Steve Hillage on suosikkikitaristini ja Dave Stewart kuuluu kosketinsoittajasuosikkieni huippuosastoon, lienee itsestäänselvää, että nautin tästä levystä aivan valtavasti. Edellämainittujen (kuten myös lopun yhtyeestä) soitto on todella korkeatasoista ja sävellykset ja sovitukset parasta a-ryhmää. Täytyy tosin myöntää, että Hillage ei ole erinomainen laulaja, mutta hänen hieman horjuva lauluäänensä on aina vedonnut kuitenkin minuun (hieman Camel-yhtyeen tapaan) ja tyylillisesti kyllä sopii Space Shantylle kuin nenä naamaan.

Kappaleista parasta antia on kaikki - kyllä, yhtään vähänkään heikompaa biisiä ei levyltä löydy ja toisin kuin edellisen Tyrannosaurus Rexin suhteen, kappaleet silti kilvoittelevat parhaimmuudesta ja erottuvat todella toisistaan. Jos nyt kuitenkin ase uhkaajan ohimolla minulta tivattaisiin levyn kohokohtia, luultavasti suoltaisin suustani takellellen seuraavat sanat: jylhä Mixed Up Man of the Mountains (se bassobreikki!) ja tunnelmallisen taiteellinen Driving to the Amsterdam. Mutta ihan oikeasti koko levy on todella hyvä.
 
Tämä levy, kuten niin moni muukin löysi tiensä levyhyllyyni yhdeltä tietyltä kirpputoripöydältä Porin Hyllymerestä kuumana kesänä 2011. Tällöin olin vasta varsin hiljattain oivaltanut Steve Hillagen oivallisuuden Gong-yhtyeessä ja voi sitä onnen määrää, kun tämä helmi löytyi edulliseen vitosen hintaan luottopöydästäni. Tajuntani tuli räjäytettyä (eihän tämä muistuta Gongia, vaikka jostain syystä odotin jotain sellaista) ja Hillagen soitannollinen monipuolisuus alkoi vähitellen valjeta.

Vaikka harmillisesti Space Shanty jäi Khanin joutsenlauluksi, mutta onni onnettomuudessa - jos Khan olisi jatkanut eloaan, Hillage ei olisi ollut mukana tekemässä Gongista sitä, mitä Gongista tuli. Tosin ilmeisesti Khanin toiselle albumille alunperin suunnatut Hillagen ensimmäiseltä soololevyltä Fish Rising löytyvät sävellykset jättävät oven auki pohdinnalle, mitä Khan olisi voinut vielä olla.


Instrumentaatio

  • Steve Hillage: kitara, laulu
  • Nick Greenwood: basso, laulu
  • Eric Peachey: rummut
+
  • Dave Stewart: urut, piano, celesta, marimba
 Kansitaide: David Anstey

Kappaleet

  1. Space Shanty (Inc. The Cobalt Sequence and March of the Sine Squadrons) (Hillage) - 6:20
  2. Stranded (Effervescent Psycho Novelty No. 5) (Hillage) - 6:00
  3. Mixed Up Man of the Mountains (Greenwood, Hillage) - 7:07
  4. Driving to Amsterdam (Hillage) - 8:08
  5. Stargazers (Hillage) - 5:32
  6. Hollow Stone (Escape of the Space Pirates) (Hillage) - 8:16

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti