Jethro Tull - Thick as a Brick

Thick as a Brick on Jethro Tullin mahtipontisuudella ja överiydellä aseistautunut vastaisku konseptialbumeita vastaan vuodelta 1972. Albumista kehkeytyi kuitenkin ehkä kaikkein suosituin ja arvostetuin progressiivisen rockin konseptilevyistä. Thick as a Brick on myös askel Jethro Tull -yhtyeelle selvästi aiempaa progressiivisemman rockin suuntaan.

Albumi on rakennettu kuvitteellisen Gerald Bostock lapsineron ja hänen runonsa ympärille ja itse asiassa levyn lyriikkoina toimiikin kuvitteellisen runoilijan kuvitteellinen runo. Konsepti näkyy erityisesti kannessa, joka on muotoiltu sanomalehden muotoon. Ian Andersonin mukaan yhtyeellä meni kauemman kansien kanssa kuin itse musiikin työstämisessä.

Jethro Tull oli ensimmäisiä yhtyeitä, joihin kohtasin progetutkimusmatkani alkumetreillä. Eräs internetkaverini oli erittäin tykästynyt yhtyeeseen ja suositteli aloittamaan Thick as a Brick -albumista bändiin tutustumisen aloittamista. Niin teinkin, ja alkuvuodesta 2010 muistaakseni levyn ostin LevykauppaX:sta. Tuolloin se kaiketi oli paras koskaan kuulemani levy iskettyään suoraan tajuntaani heti ensikuulemalla. Levystä innostuneena ostin myös melko nopeasti albumin edeltäjän, Aqualungin, jonka aiheuttaman pettymyksen takia palasin yhtyeen tuotannon haalimiseen vasta yli vuoden päästä (mikä tuolloin progeinnostukseni alkuaikoina oli pitkähkö aika, rahaa kun riitti vanhempieni luona asuessani hyvin levyihin).

Thick as a Brickin kanssa en lähde vertailemaan levyn kappaleita toisiinsa (hah hah), vaan totean tylysti, että levy on todella hyvä. Sen lisäksi se on miellyttävä, hienosti virtaava ja kauniin koherentti - aivan ehdottomasti Jethro Tullin kulmakiviteoksia.

Vaikka Thick as a Brick ei enää ole suosikkini Jethro Tullin tuotannosta (edelle kiilaa ainakin Songs from the Wood ja päivästä riippuen myös Heavy Horses), sen merkitys minulle ja musiikkimaulleni on suuri. Ajatuksen tasolla ennen Thick as a Brickiä hyljeksin hieman yli 15-minuuttisia rock-kappaleita, mutta tämän yli 40-minuuttisen mestariteoksen jälkeen oveni aukesivat pitemmällekin ilmaisulle. Ilman tätä albumia tuskin olisin viitsinyt taistella Yes-yhtyeen Close to the Edgen kanssa, saati edes kussut kohti Emerson, Lake & Palmerin Karn Evil 9ia (jälkimmäistä tuskin ymmärrän täysin tosin edelleenkään).

Täytyy myös tunnustaa, että ennen tämän blogitekstin takia suorittamaani uudelleenkuuntelua en varmaankaan ollut Thick as a Brickiä kuunnellut yli vuoteen (tai ehkä jopa kahteen), mutta nyt taas tämän levyn mainiouden muistettuani levy on tullut kuunneltua aika moneen kertaan - blogi on siis taas tehnyt tehtävänsä.

Instrumentaatio

• Ian Anderson: laulu, akustinen kitara, huilu, viulu, trumpetti, saksofoni
• Martin Barre: sähkökitara, luuttu
• John Evan: urut, piano, cembalo
• Jeffrey Hammond-Hammond: basso, puhe
• Barriemore Barlow: rummut, lyömäsoittimet, patarumpu

+

• David Palmer: orkesterisovitukset

 Kansitaide: Ian Anderson, John Evan, Jeffrey Hammond-Hammond

Kappaleet

1. Thick as a Brick (Part I) (Anderson, Bostock) - 22:45
2. Thick as a Brick (Part II) (Anderson, Bostock) - 21:05