Hatfield and the North - Hatfield and the North

Hatfield and the North -yhtyeen samanniminen debyyttilevy vuodelta 1974 kuuluu Canterburyn parhaimmistoon. Yhtyeen jäsenistöä voidaan pitää perustellusti Canterburyn koulukunnan supergrouppina.

Ennen vaikuttamistaan 1972 perustetussa Hatfield and the Northissa Richard Sinclair ehti toimia vuosia Caravanissa, Phil Miller Matching Molessa ja Pip Pyle Gongissa. Dave Stewart taas oli taas erityisesti Egg-yhtyeestä tuttu. Yhtyeessä ennen ensimmäisen levyn äänitystä käväisivät myös Philin veli Steve Miller, joka ei oikein mahtunut veljensä kanssa samaan bändiin, ja Richardin serkku David Sinclair, joka ei pitänyt Phil Millerin tavasta soittaa kitaraa.


Hatfield and the North -levy siirtyi Cdon.comin varastoista levyhyllyyni levykkäänä kesänä 2011 (tuona samana kesänä ostin kai puolet nykyisen hyllyni levyistä). Caravan oli erityisen kovaa kamaa minulle tuolloin ja Richard Sinclairin jalanjälkiä seuratessani törmäsin tähän yhtyeeseen. Ilmeisesti levyä ei Porin paikallisesta levydivarista, luottokirpputorini luottopöydästä eikä edes LevykauppaX:sta ollut saatavissa, kun minun oli ruotsalaiseen liikkeeseen tyydyttävä.

Hatfield and the North on varsin kimurantti levy. Se koostuu monista yhteen melko lyhyistä yhteen nivotuista kappaleista (ja Son of "There's No Place Like Homerton"ista sekä Shaving is Boringista), ja tästä syystä ainakin itselleni tuotti ensimmäisillä kuuntelukerroilla ongelmia punaisen langan löytämisen kanssa. Kyllähän se nyöri kuitenkin lopulta löytyi, kunhan vaan maltoin pajunköyttä tarpeeksi närhiä.

Minulle parasta antia albumilla edustaa kerrassaan hilpeä Fol de Rol. Kappaleesta toiseen liukuvan tyylinsä takia en edelleenkään aivan takuulla tunnista jokaista kappaletta nimeltä, vaikka osaan kyllä mielessäni jokaisen melodiat ja jotkin harmoniaäänikulut mielessäni myhäillä.

Canterburyläiseen tapaan levy on lastattu hölmöllä huumorilla, jota välittyy niin kappaleiden nimestä, sanoituksista kuin itse musiikistakin. Viimeisimmällä kuuntelukerrallani jouduin pidättelemään nauruani Gigantic Land Crabs in Earth Takeover Bid -kappaleen kohdalla. Hatfield and the North lieneekin minusta hauskin Canterburyn koulukunnan levyistä.

Musiikki ei silti missään nimessä ole typerää eikä hommaa ole heitetty läskiksi, vaan vitsikkyys syntyy erinäisistä eleganteista ja kunnianhimoisista sovituksista ja sointukuluista - musikaalinen huumori tuntuu poikkeuksetta älykkäältä itseironisuudelta suoranaisen pöljäilyn sijaan. Pöljäilyä löytyy lähinnä levyn lyriikka- ja nimeämispuolelta.

Hatfield and the North on levy, joka osaa siirtyä elegantisti tai taidokkaan törpöllä tavalla jostain kovin kauniista johonkin hyvin hölmöön. Levy onkin minulle hyvin rakas, ja koska sen seuraaja The Rotters' Club on kuuntelukokemuksena tätä haastavampi (vaikkakin myös antoisampi)  ja hivenen vähemmän vitsikäs, Hatfield and the North tulee takuulla pysymään levysoittimen vakiovieraana jatkossakin.

Instrumentaatio

• Richard Sinclair: basso, laulu
• Phil Miller: kitara
• Pip Pyle: rummut
• Dave Stewart: urut, piano, äänigeneraattori

+

• The Northettes
  • Amanda Parsons: laulu
  • Barbara Gaskin: laulu
  • Ann Rosenthal: laulu
• Geoff Leigh: saksofoni, huilu
• Jeremy Baines: pixiephone
• Robert Wyatt: laulu

Kappaleet

1. The Stubbs Effect (Pyle) - 0:22
2. Big Jobs (Poo Poo Extract) (Sinclair) - 0:36
3. Going Up to People and Tinkling (Stewart) - 2:25
4. Calynx (Miller) - 2:45
5. Son of "There's No Place Like Homerton" (Pyle) - 10:10
6. Aigrette (Miller) - 1:37
7. Rifferama (Sinclair, Hatfield and the North) - 2:56
8. Fol de Rol (Sinclair) - 3:07
9. Shaving is Boring (Pyle) - 8:45
10. Licks for the Ladies (Sinclair) - 2:37
11. Bossa Nochance (Sinclair) - 0:40
12. Big Jobs No. 2 (By Poo and the Wee Wees) (Sinclair) - 2:14
13. Lobster in Clevage Probe (Stewart) - 3:57
14. Gigantic Land Crabs in Earth Takeover Bid (Stewart) - 3:21
15. The Other Stubbs Effect (Pyle) - 0:38