Käsittääkseni Banco del Mutuo Soccorson englantilaisina esikuvina toimivat progeyhtyeet Gentle Giant, ELP ja Jethro Tull (kaikilta juttua tulossa joskus).
Io sono nato libero menestyi listoilla mainiosti, ja nousi Italiassa parhaimmillaan kymmenenneksi. Nykyäänkin levy on varsin arvostettu progeihmisten keskuudessa.
Tässähän kävi kuten pelkäsin - Premiata Forneria Marconin Per un amico viritti korvani Italian suuntaan. Otankin heti aiempi sanojani takaisin: Io sono nato libero on enemmän kuin hyvä. Tätä levyä en tosiaan ollut kuunnellut kaiketi ainakaan kahteen vuoteen, mutta useasti yritin albumista pitää kun sen ostin 2012 syksyllä Porin mukavasta levydivarista. Aika ei ehkä vain ollut kypsä ja korvieni haaviin tarttui ainoastaan kunnolla päätösinstrumentaali Traccia II.
Nyt korvat oikeassa asennossa kalaonnenikin on käänynyt ja koko levy läjähtää lohen lailla laiturille lätkytellen liukkaita eviään; suuren tunnelatauksen sisältävä Canto nomade per un prigioniero politico onnistuu välittämään valtaosan tunteestaan, vaikken sanoista tajua juuri mitään, mukava välikappale Non mi rompete antaa kaivatun hengähdystauon ennen jokseenkin Gentle Giantihtavaa La città sottilea. Ja levyn paras kappale on mielestäni tämä hitaasti käynnistyvä seuraava numero, Dopo... niete è più lo stesso joka vauhtiin päästyään onkin melkoista settiä. Eikä Traccia IIkaan ole hohtoaan menettänyt.
Suurin ero tämän levyn ja Per un amicon välillä minulle on se, että tämä on huomattavasti dramaattisempi ja teatraalisempi tunnelmaltaan (mitä lausutut lyriikkaosuudet ja Francesco Di Giacomon väräjävä laulu korostaa). Tästäpä syystä kai tämä levy onkin itselleni ollut vaikeammin lähestyttävissä. Edelleen silti tämänhetkisissä tunnelmissa näistä kahdesta italoprogelevystäni säännölliseen kuunteluun uskoisin päätyvän Per un amicon, mutta ei tämä Io sono nato libero kyllä oikeasti kalpene tuolle juuri lainkaan, jos sitäkään.
Instrumentaatio
- Vittorio Nocenzi: urut, syntetisaattori, spinetti
- Gianni Nocenzi: piano, sähköpiano
- Marcello Todaro: akustinen kitara, sähkökitara
- Renato D'Angelo: basso, akustinen kitara
- Pier Luigi Calderoni: rummut, lyömäsoittimet
- Marcello Todaro: akustinen kitara, sähkökitara
- Francesco Di Giacomo: laulu
+
- Rodolfo Maltese: akustinen kitara, sähkökitara
- Silvana Aliotta: lyömäsoittimet
- Bruno Perosa: lyömäsoittimet
Kansitaide: Clara Duranti
Kappaleet
- Canto nomade per un prigioniero politico (V. Nocenzi, Di Giacomo) - 15:43
- Non mi rompete (V. Nocenzi, Di Giacomo) - 5:03
- La città sottile (G. Nocenzi, V. Nocenzi, Di Giacomo) - 7:10
- Dopo... niente è più lo stesso (V. Nocenzi, Di Giacomo) - 9:54
- Traccia II (V. Nocenzi) - 2:39
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti