Tämä Robert Wyattin luotsaaman yhtyeen toinen albumi jakaa ensimmäisestä poiketen sävellysvastuun Wyattin niskoilta muille Matching Molen miehille Wyattin itse hoitaen lähinnä sanat ja laulumelodiat.
Wyatt päätti vielä pistää saman vuoden aikana pillit pussiin uuvuttuaan yhtyeen johtamiseen - hän olisi mielummin ollut vain yksi mies kvartetista. Matching Molea kuitenkin heräteltiin vielä eloon 1973, mutta tuolloin projektin pysäytti Wyattin traaginen alaraajahalvaantuminen.
Muistan hyvin vielä sen elokuisen päivän 2011 kun ennen löysän lukiopäivän alkua kävin pläräilemässä luottokirpputorini luottopöydän luottolevyjä. Kotona minua odottikin sitten jos ei järkytys, ainakin yllätys.
En ollut kuullut levyäkään Soft Machinea ennen Matching Mole's Little Red Recordia enkä myöskään Matching Molen ensimmäistä, joten sanoin nyt kuvailematta jäävän reaktioni tätä albumia kohtaan saatatte ymmärtää, mikäli olette Matching Mole's Little Red Recordin kanssa tutuiksi tulleita. Muistaakseni jo avauskappale, kieltämättä mukavan sointukulun kuljettama Starting in the Middle of the Day We Can Drink Our Politics Away löi minulta tajun kankaalle. Tyrmättynä muusta albumista ei muuta jäänyt mieleen.
Toivuttani tähtien tuijottelusta taisin toisen testituokion tarjota tälle teokselle viikkoja myöhemmin. Levy oli vaikea ja se on sitä edelleen. Oikeastaan, mitä Canterburyn koulukunnan saralla olen seikkaillut, Matching Mole on koko alagenren avantgradeinta ja melkoisinta musiikkia (joskin Egg-yhtyeen The Polite Force -albumi on aika samaa kastia).
Matching Mole's Little Red Recordin sävellykset ovat jo itsessään kinkkisiä harmonioineen ja melodioineen, mutta lisähaastetta tarjotaan runsain mitoin hyvin rajojarikkovin ja avantgardein surina-, kolina- ja narinaosin esimerkiksi Gloria Gloomin alussa ja Smoke Signalin keskellä. Eikä siinäkään vielä kaikki, vaan albumilla esiintyy myös erikoisin (ja luullakseni myös ainoa) koskaan kuulemani (maksullinen?) seksikohtaus Nan True's Hole -kappaleessa. Koko yhtye soittaa myös aivan päätähuimaavan hyvin levyn tuottaneen Robert Frippin tuiman silmän tarkkailun alla (vaikka asetelma ilmeisesti erityisesti Phil Milleriä kuumottelikin).
Eikä tässä edes vielä kaikki, vaan Robert Wyatt laulaa heleän narisevasta tavastaan poiketen jokseenkin rauhallisemmin ja vähemmän narisevasti ja miehen lyriikat ovat oma lukunsa sinänsä. Tiedän Wyattin olevan kommunisti, ja kuten kannesta aiheen saattaa päätellä olevan relevantti levyn kappaleiden kannalta, en ollenkaan ole millään tasolla varma, missä määrin Wyatt on lyriikoidensa kanssa tosissaan. Etenkään kun kristinuskon jumalaa kritisoivan God Songin sanoituksissaan Wyatt toteaa: "You know that I'm only joking, aren't I? Pardon me I'm very drunk!"
Vaikeudestaan huolimatta uskon (Soft Machinen Wyattin aikaisen tuotannon ja paremman Canterburyn koulukunnan tuntemisen avulla) saavani tätä nykyä levystä ihan nautinnollisiakin viboja. Mutta onhan tämä edelleen levy, joka saa paikka paikoin silmäni loksahtamaan auki ja korvani räpyttelemään ihmeissään.
Instrumentaatio
- Dave MacRae: flyygeli, sähköpiano, urut, syntetisaattori
- Robert Wyatt: rummut, laulu
- Phil Miller: kitara
- Bill MacCormick: basso
+
- Brian Eno: syntetisaattori
- Ruby Crystal (Julie Christie): puhe
Kappaleet
- Starting in the Middle of the Day We Can Drink Our Politics Away (MacRae) - 2:31
- Marchides (MacRae) - 8:25
- Nan True's Hole (Miller) - 3:37
- Righteous Rhumba (Miller) - 2:50
- Brady as in Benji (MacRae) - 4:24
- Gloria Gloom (MacCormick) - 8:05
- God Song (Miller) - 2:59
- Flora Fidgit (MacCormick) - 3:27
- Smoke Signal (MacRae) - 6:38
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti