Chris Squire - Fish out of Water

Yesissä kunnioitettavan uran tehneen Chris Squiren ensimmäinen soololevy Fish out of Water ilmestyi vuonna 1975 Yesin jäsenistön päättäessä pitää taukoa niin, että jokainen soittaja voi äänittää soololevytyksen.

Fish out of Waterilla kuullaan Squiren (luonnollisesti) lisäksi myös Yesistä tuttuja Bill Brufordia ja Patrick Morazia. Mainitsemisen arvoista lienee myös levyllä kuultava orkesteri.

Albumi oli ilmestyessään ainakin jonkinasteinen menestys kriitikoiden pitäessä siitä. Levyjen myyntilistoillakin Fish out of Water pärjäsi varsin hyvin nousten UK:ssa peräti 25. ja USA:ssakin melkoisen kelvollisesti 69.

Jälleen kerran ensikuunteluteksti, joskin tämä lienee viimeinen tämän vuoden osalta.

Itselleni hyvinkin suuren sankarin, Chris Squiren valitettavan poismenon johdosta päätin hankkia käsiini jo pitkään ostoslistallani odottaneen Yes-miehen ensimmäisen soololevyn. Kauan siinä kesti, mutta vihdoin levyn sain soittimeen. Vaikka kuinka yritin, en onnistunut pitämään levystä niin paljoa kuin olisin halunnut. Levy oli parhaimmillaan ihan kiva, ja vaikka se ei yhdentekevyydessään yltänyt ihan Pink Floydin Animalsin tasolle (tuosta joskus vielä lisää), Fish (Squiren lempinimi) out of Water(tässä yhteydessä Yes)in levyn nimi kuvaa albumia valitettavan hyvin.

Vaikka en odottanut levyn olevan mitään Yesiä, odotukseni olivat selvästi korkeammalla, mihin levy yletti. Ennestään kokemusta minulla oli Jon Andersonin saman ajanjakson Olias of Sunhillowista (joka mielestäni on oikein hyvä) ja Rick Wakemanin ensimmäisestä soololevystä (jolla Squire muuten soittaa), The Six Wives of Henry VIII, jotka varmasti odotuksiani tämän levyn suhteen nostattivat.

Fish out of Water kuulostaa hieman laimennetulta versiolta Yesin Jon Andersonin jälkeisestä Drama-albumista. Suurin ongelma tämän levyn suhteen on sen tylsähköt sävellykset. Kaksi levyn ensimmäistä kappaletta olivat todella unohdettavia, Silently Falling kaatui potentiaalistaan huolimatta venytettymäisyyteensä ja samoin kävi levyn päätösraidalle, pitkälle (ja jokseenkin pitkästyttävälle) Safe (Canon Song)ille. Lucky Seven oli kappaleena ihan ok, ja etenkin kappaleen lopun King Crimsonista ja Camelista itselleni tutun Mel Collinsin saksofonisoolo oli oikeinkin mukava.

Paljon levystä kertoo se, että ultimateelinen suosikkihetkeni levyllä oli aivan sen lopussa ollut, ehkä minuutin mittainen (ilmeisesti) kaksikaulaisella kitarabasson kitarakielillä bassomikrofonien kautta äänitetty fiilistely. Se helpotti korvia ja päätä jokseenkin pöhöttyneen ja pompöösimäisen nelikymmenminuuttisen jälkeen.

Olen varsin yllättynyt siitä, kuinka masentavasti tästä levystä pitämättömyys minuun iskee ja nostaa palan kurkkuun. Anteeksi Chris Squire; yritin parhaani.

Oikaisu (18.8.2016):

Mitä ilmeisimmin olin musertunut Chris Squiren kuolemasta ja kaiketi tämä myrkytti tämän levyn kuuntelunautintoni. Nyt myöhemmin surutyön tultua tehdyksi pidän Fish out of Water -levystä oikein paljonkin ja nähdäkseni se vetää ihan vertoja fiilikseltään ja osittain sävellyksiltään sekä sovituksiltaan ajan Yes-tuotannolle. Pahoittelen harhaanjohtanutta tekstiäni. Onhan levy silti hieman pompöösimäinen, mutta sellaistahan sinfoninen proge tapaa usein ollakin.

Instrumentaatio

• Chris Squire: basso, kaksitoistakielinen kitara, laulu
• Bill Bruford: rummut, lyömäsoittimet
• Mel Collins: tenorisaksofoni, alttosaksofoni
• Jimmy Hastings: huilu
• Patrick Moraz: urut, bassosyntetisaattori
• Barry Rose: kirkkourut
• Andrew Pryce Jackman: piano, sähköpiano

+

• Julian Gaillard: jousiston johtaja
• John Wilbraham: vaskiston johtaja
• Jim Buck: (käyrä)torviston johtaja
• Adrian Brett: puupuhaltimiston johtaja
• Nikki Squire: laulu

 Kansitaide: Laurence Bernes

Kappaleet

1. Hold Out Your Hand (Squire) - 4:13
2. You by My Side (Squire) - 5:00
3. Silently Falling (Squire) - 11:27
4. Lucky Seven (Squire) - 6:54
5. Safe (Canon Song) (Squire) - 14:56