Alkuperäisen kokoonpanon ilmaisu laajeni ensimmäisen levyn jälkeen Harmoniumina aloittaneen kitaratrion saatua mukaansa myös puhallin- ja kosketinsoittajan.
Viisikon Si on avait besoin d'une cinquième saison -levy on rakennettu vuodenaikojen ympärille - jokainen kappale edustaa yhtä vuodenaikaa (viimeinen kuvitteellista sellaista).
Kerran vielä ensikuulemalevy, tämä nimittäin saapui postista eilen.
Si on avait besoin d'une cinquième saison on melkolailla sellaista musiikkia mitä kannesta saattaa päätellä - pyöreää, pehmeää ja meillyttävää. Harmoniumin rummuttomuus ja lyömäsoitinten vähyys on hyvin olennainen seikka yhtyeen musiikkia kuvailtaessa. Tunnetummista progeyhtyeistä verrata voisi Genesikseen paikka paikoin. Erityisesti itselleni levyn alussa mieleen tuli Genesiksen The Cinema Shown akustiseen kitaraan nojaava osa.
Tiesin ottavani riskin, kun tämän levyn pariin sukelsin - yleensä kun nautin suuresti rytmisyydestä ja rummuttomuus (ja yleinen pehmeähköys) rytmistä hiovat kulmia. Riski kannattikin ainakin jossain määrin, sillä erityisesti instrumentaalinen päätöskappale Histoires sans paroles oli erittäin hieno ja toinen kohokohta taisi olla levyn toinen pitkä kappale Depuis l'automne.
Pidin myös paljon mellotronin runsaahkosta käytöstä ja ehkäpä rummuttomuus jopa korosti tämän hienon soittimen omaperäistä ääntä. Myös itselleni uusi soitintuttavuus "ondes Martenot" kuulosti varsin päheältä. Toista itselleni tuntematonta soitinta, "Appalakkien dulcimer":ia (liekö tällä oikeaa suomenkielistä nimeä?) en tainnut ensikuulemalla spotata.
Rytmin korostumattomuus kuitenkin teki kuuntelukokemuksesta hieman raskaan; jouduin nimittäin keskittymään enemmän, mitä yleensä musiikkia kuunnellessa. Tämä ei suoranaisesti ole levyn vika, vaan lienee enemmän omaa kokemattomuuttani. Mukavahko maku Si on avait besoin d'une cinquième saisonista kuitenkin suuhun jäi, vaikka levy ehdottomasti vaatii lisää aikaa ja pureksintaa. En siis kadu laisinkaan, että tämän levyn bongasin Rolling Stonen top 50 progelevyä listalta, vaikka omaan top 50 tuskin tätä sijottaisinkaan näin ensikosketuksen perusteella.
Instrumentaatio
- Serge Fiori: kitara, sitra, poikkihuilu, laulu, lyömäsoittimet
- Michael Normandeau: kitara, harmonikka, Appalakkien dulcimer, laulu
- Louis Valois: basso, sähköpiano, laulu
- Pierre Daigneault: klarinetti, bassoklarinetti, nokkahuilu, poikkihuilu, alttohuilu, piccolo, sopraanosaksofoni
- Serge Locat: piano, sähköpiano, mellotron, syntetisaattori
+
- Marie Bernard: ondes Martenot
- Judi Richards: laulu
Kansitaide: Louis-Pierre Bougie
Kappaleet
- Vert (Normendeau, Fiori) - 5:34
- Dixie (Fiori) - 3:26
- Depuis l'automne (Normendeau, Fiori) - 10:25
- En pleine face (Fiori) - 4:51
- Histoires sans paroles (Fiori) - 17:12
- L'isolement
- L'appel
- La recontre
- L'union
- Le grand bal
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti