Pohjola päätyi äänittämään soololevyään, sillä hän tahtoi tehdä jotain omanlaistaan - jotain sellaista, mitä ei voinut tuolloisessa Suomen progressiivisen rockin kärkiyhtye Wigwamissa tehdä. Näin Wigwamista soololevyllä soittaakin vain Jukka Gustavson ja hänkin vain Nipistys-kappaleessa.
Basistin soololevydebyytiksi Pihkasilmä kaarnakorvan Suomen listojen 13. sijaa voi pitää melko onnistuneena saavutuksena.
Pekka Pohjolan soolotuotantoon sukeltaminen oli aika luonteva suunta minulle talvella 2011. Tuolloin hyllyssäni komeili Wigwamin alkupään tuotanto Hard 'n' Hornysta Lucky Golden Stripes and Starposeen ja kuulemasta olin pitänyt varsin mukavasti. Hankintaa edesauttoi vielä albumin huokea hinta (taisi pyöriä vitosen paikkeilla).
Pihkasilmä kaarnakorva on hyvinkin sellaista, mitä osasin Pekka Pohjolan Wigwam-sävellysten perusteella odottaakin. Harmoniat ovat samansuuntaisia ja bassoilu luonnollisestikin sitä taattua Pohjola-tyyliä. Vaikka lasimaalausmaisen kannen perusteella saattaisi odottaa jotain uskonnollista settiä (tätä levy ei tarjoa), kansi oikeastaan kuvaa mielestäni oikein osuvasti Pohjolan "tietyllä tavalla" luonnollista musiikillista kieltä.
Jos jätetään laskusta Metsonpeliä -avausbiisin ehkä hieman turpea rakenne venyvän bassosoolon takia, Pihkasilmä kaarnakorvasta en löydä kyllä mitään pahaa sanottavaa. Virtojen kiharat on hyvinkin kiharaista Pohjolan viulun kuljettamaa tunnelmoivaa musiikkia. Armoton idylli taas musiikillisesti on hyvinkin armollinen ja leikkisä puhaltimien keskustellessa ilmavan pianon päällä. Nipistys-osa taas viimeisestä kappaleesta saattaa jopa olla oma Pohjola-suosikkini, joskin Wigwamin Live Music from the Twilight Zone -livelevyn versio lienee parempi. Toisaalta viulu antaa oikein kivan mausteen nipistämiseen. Levy kulminoituu Valittaja-osuuden kauniiseen bassosooloon, jota ei missään nimessä vaivaa avausraidan pöhöttyneisyys.
Pohjolalta levyhyllystäni löytyy vain miehen kolme ensimmäistä levyä: tämä, Harakka Bialoipokku ja Keesojen lehto. Tästä kolmikosta Pihkasilmä kaarnakorva jäänee hiuksenhienosti Harakka Bialoipokku -levyn varjoon. Erinomainen levy on kuitenkin kyseessä, vaikken olekaan nähnyt asiakseni enempää Pohjolan soolotuotantoa hyllyyni haalia.
Olen muuten kuullut huhua, että Pihkasilmä kaarnakorvan takia spinettien kysyntä Suomessa olisi kasvanut huomattavasti. En kyllä voi vahvistaa väitteen todenperäisyyttä.
Instrumentaatio
- Pekka Pohjola: basso, spinetti, viulu, urut
- Risto Pensola: klarinetti
- Pekka Pöyry: sopranosaksofoni, huilu
- Reino Laine: rummut
- Jukka Gustavson: urut, piano
Kansitaide: Mats Hulden
Kappaleet
- Metsonpeliä (Pohjola) - 10:38
- Virtojen kiharat (Pohjola) - 5:32
- Armoton idylli (Pohjola) - 3:49
- Nipistys / Valittaja (Pohjola) - 12:55
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti