Moving Wavesin miehistössä on vain puolet ensimmäisen levyn alkuperäisestä kokoonpanosta. Ensimmäisen levyn jälkeen Jan Akkerman päätti lähteä Focuksesta ja perustaa uuden yhtyeen Pierre van der Lindenin kanssa. Myöhemmin Thijs van Leer päätti lähteä Focuksesta liittyäkseen kaksikkoon (jota täydensi lopulta Cyril Havermans) ja näin "uusi" Focus oli syntynyt.
Liian kauan on Alankomaa-hyllyssäni hirmuhallitsija hallinnut. Alas Hamburger Concerton korruptoitunut kuninkuus - eläköön Moving Waves!
Niin, selvästi aivan liian harkitsemattomasti olen aina napannut näppeihini Focuksen neljännen studiolevyn, Hamburger Concerton kun mieleni on tehnyt hyvää hollantilaista. Focuksen toinen (ja samalla ensikosketukseni yhtyeeseen) on vähintään samaa kaliiperia.
Tämä mestariteos siirtyi omistukseeni (kaiketi) alkuvuodesta 2010 varmasti samaan tapaan kuin monen muunkin kohdalla: kuulin (muistaakseni YouTubesta) Hocus Pocus -kappaleen ja se oli menoa. Jan Akkermanin tyylitajuista kitarataiturointia, Thijs van Leerin luovaa tyylitajuista hulluutta ja Pierre van der Lindenin tyylitajuista rummutusta oli vaikea vastustaa (Cyril Havermansista en sano jutua enkä jaata tämän levyn perusteella, mies nimittäin basistinomaisesti jää jokseenkin statistiksi (onhan hän basisti, heh)). Tyylitaju on toden totta keskeinen ilmiö levyllä, soittajien virtuositeetista huolimatta musiikkia lähestytään musiikin ehdoin.
Vaikka Hocus Pocus oli minulle mukisematta myönnettynä mukaansa imaiseva voima, Moving Waves on paljon paljon muutakin kuin vain Hocus Pocus. Oikeastaan, kuten hyvän levyn kohdalla sopiikin odottaa, jokainen levyn kappaleista on omalla tavallaan korvaamaton. Jan Akkermanin tunnelmalliset Le Clochard ja Janis ovat kerrassaan kaunista korvalle, Focuksen Focus-kappaleperheeseen kuuluva toinen osa parhaita kappaleita ikinä ja levyn nimikkokappalettakin olen alkanut viimeaikoina arvostamaan (vaikken sitä ymmärtänyt alkuunkaan levyn ostamisen aikoina).
Ja Eruption! Mestariteos! Vaikka Pierre van der Lindenin rumpusoolo-osuus Endles Roadilla on ehkä kokonaisuuden kannalta tarpeeton, Eruptionin pitää kuulua parhaiden kuulemieni pitkien progebiisien joukkoon. Luulen myös, että juuri Eruptionin Answer-osien kokosävelasteikkoisuus on oman mieltymykseni kyseiseen asteikkoon sytyttänyt.
Koska Jan Akkerman lukeutuu omien suosikkikitaristieni kunniakkaaseen kiltaan, täytyy vielä hehkuttaa hieman hänen suorituksiaan tällä levyllä. Mielestäni jokaisen kitaristina itseään pitävän tulisi kuunnella (jos en koko levyä niin ainakin) Focus II ja Eruptionin kerrassaan mehukas Tommy-osa. Se vasta on jotakin!
Moving Wavesin suurin (mutta oikesti pieni, levy on vahva) heikkous mielestäni on hieman kummallinen kappaleiden "flow". Olen mielessäni kuitenkin löytänyt ongelmaan ratkaisun: jos Focus II ja Janis vaihtaisivat keskenään paikkaa, levyn ensimmäinen puoli soljuisi varmaankin sujuvammin. Tämä tosin on vain aivan pilkunviilausta, eikä viisujen virtaus tällaisenakaan ole suinkaan huonoimmasta päästä.
Instrumentaatio
- Thijs van Leer: piano, urut, syntetisaattori, mellotron, harmoni, huilu, harmonikka, laulu
- Jan Akkerman: kitara, basso, lyömäsoittimet
- Cyril Havermans: basso, laulu
- Pierre van der Linden: rummut, lyömäsoittimet
Kappaleet
- Hocus Pocus (van Leer, Akkerman) - 6:42
- Le Clochard (Akkerman) - 2:01
- Janis (Akkerman) - 3:09
- Moving Waves (van Leer, Khan) - 2:42
- Focus II (van Leer) - 4:03
- Eruption - 23:04
- Orfeus (van Leer) - 1:22
- Answer (van Leer) - 1:35
- Orfeus (van Leer) - 1:20
- Answer (van Leer) - 0:52
- Pupilla (van Leer) - 1:03
- Tommy (Barlage) - 1:45
- Pupilla (van Leer) - 0:34
- Answer (van Leer) - 0:21
- The Bridge (Akkerman) - 5:20
- Euridice (van Leer, Nobel) - 1:40
- Dayglow (van Leer) - 2:09
- Endless Road (van der Linden) - 1:36
- Answer (van Leer) - 0:34
- Orfeus (van Leer) - 0:52
- Euridice (van Leer, Nobel) - 1:37
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti