Pink Floyd - Soundtrack from the film More

More-elokuvaan Pink Floydin tekemä täysimittainen soundtrack, Soundtrack from the film More vuodelta 1969 on yhyeen kolmas levy. Se on myös samalla ensimmäinen Pink Floydin albumeista ilman bändin entistä nokkamiestä, Syd Barrettia.

Soundtrack from the film More sisältää Pink Floydin tuon ajan henkeen sopivasti niin rajumpaa rockia, behmeitä balladeja ja avantgardea aistikkuutta.

Albumi menestyi soundtrackiksi listoilla oikein hyvin. UK:ssa se nousi peräti yhdeksänneksi, ja uudelleenjulkaisu USA:ssa 153. Nykyään levyä ei kauheasti tunnuta Pink Floyd -piireissä noteerattavan.


Pink Floyd on yhtye, johon oma suhteeni on jokseenkin ongelmallinen. Yhtyeestä pidän parhaimmillaan (1968-1971) ihan mukavastikin, mutta taas miltein kerettiäisissä mitoissa epätykkään lopusta. Soundtrack from the film More osuu niin tykkäysaikahaitariin kuin omaan mietymysharmonikkaanikin.

Progekuuntelusukellustani aloitellessani Pink Floyd oli luonnollisesti (kenelläpä ei?) ensimmäisiä yhtyeitä, joita pinnan alta löysin. Väräjävän veden läpi kuultelivat albumit kuten The Wall ja Dark Side of The Moon mutta onnetar oli oikuton ja nappasin käteeni summamutikassa Porin kaupunginkirjastosta ensimmäisellä lainakerralla muistaakseni ainakin levyt Atom Heart Mother, Meddle ja Moren soundtrackin. Sattumalta nämä kolme ovat nykyisinkin suosikkilevyni kyseiseltä yhtyeeltä.

Ostettuani lopulta Soundtrack from the film More -albumin vuoden 2013 keväällä en erityisemmin ole levyä kuunnellut. Ehkä kalusin sen loppuun jo ennen hankkimista. Tai sitten jälleen ongelmana on valinnanvaran liiallisuus ja Pink Floydin huono maine keskuudessani.

Vaikka soundtrackiudestaan johtuen levy ei ole erityisen eheä kokonaisuus, kappaleet ovat aika lailla laatustandardit läpäiseviä ja varsinaisia helmiäkin löytyy Cirrus Minorin, Cymbalinen ja Ibiza Barin muodossa. Kyllä, kuten kerettiäisen kuontalon karvoittamalta kupoliltani sopii odottaakin, pääni on päättänyt pitää kahdesta kaksosesta (The Nile Song ja Ibiza Bar) enemmän tästä hyljeksitymmästä. Olen siis kaiketi kerrassaan epäkelpo Pink Floyd -ihminen pitäessäni a) väärästä levystä ja b) väärän levyn väärästä kappaleesta.

Kauttaaltaan levyn tunnelma on mukavan utuinen (ellei peräti savuinen) ja kokeiluhäröilyt kuten Quick Silver tässä kontekstissä kaivautuvat korviini kuskutellen kauniita kuvia. Enempää erittelemättä Soundtrack from the film Moren vahvuus olkoon mukavan hämyinen tunnelma.

Instrumentaatio

• Roger Waters: basso, lyömäsoittimet
• Nick Mason: rummut, lyömäsoittimet
• Richard Wright: urut, piano, lyömäsoittimet, taustalaulu
• David Gilmour: akustinen kitara, sähkökitara, slide-kitara, flamenco-kitara, lyömäsoittimet, laulu

+

• Lindy Mason: tinapilli

 Kansitaide: Hipgnosis

Kappaleet

1. Cirrus Minor (Waters) - 5:18
2. The Nile Song (Waters) - 3:26
3. Crying Song (Waters) - 3:33
4. Up the Khyber (Mason, Wright) - 2:12
5. Green is the Colour (Waters) - 2:58
6. Cymbaline (Waters) - 4:50
7. Party Sequence (Waters, Wright, Gilmour, Mason) - 1:07
8. Main Theme (Waters, Wright, Gilmour, Mason) - 5:27
9. Ibiza Bar (Waters, Wright, Gilmour, Mason) - 3:19
10. More Blues (Waters, Wright, Gilmour, Mason) - 2:12
11. Quicksilver (Waters, Wright, Gilmour, Mason) - 7:13
12. A Spanish Piece (Gilmour) - 1:05
13. Dramatic Theme (Waters, Wright, Gilmour, Mason) - 2:15