Mahavishnu Orchestra - Birds of Fire

Birds of Fire on nimekkään amerikkalaisen fuusiojazz-yhtye Mahavishnu Orchestran alkuperäisen kokoonpanon toinen ja viimeinen studioalbumi vuodelta 1973.

Levyllä yhtye ammentaa jazziin vaikutteita intialaisesta klassisesta musiikista, funkista, eurooppalaisesta klassisesta musiikista ja tietenkin rockista.

Albumi menestyi varsin mainiosti ja ylsi USA:n levylistoilla 15. ja UK:n vastaavilla 20. Yhtäkkinen suosio ja yhtyeen jäsenten uupuminen sekä tulehtuneet välit johtivat kuitenkin bändin hajoamiseen jo samana vuonna.



Tässäpä taas blogikirjoitus ensikuuleman perusteella, Birds of Fire nimittäin edellisen postauksen Per un amicon seurana odotti kynnyksellä. Tuosta edellisestä poiketen tämä ei kuitenkaan iskenyt aivan samalla tavalla (mikä on varsin tavallista, edellinen kun iski epätavallisella tavalla).

Levyn alussa kuunteluani ongelmoitti riipivä kitarointi, jota viulu entisestään korosti. Myös päällekäyvä rummutus kummastutti. Tässä yhteydessä tosin lienee paikallaan kertoa, että aiempi fuusiojazz-kokemukseni perustuu kolmeen Pierre Moerlenin Gongin aikaiseen levyyn, Soft Machinen kolmanteen ja neljänteen albumiin ja Pekka Pohjolan alkupään tuotantoon, sikäli kun sitä voi fuusioksi lukea. Erityisesti Pierre Moerlenin Gongiin peilattuna kitara riipaisi kovastikin.

Loppua kohti joko meno ja meininki tasottui (rumpusoolo tosin One Wordilla oli melkoista tykitystä) tai sitten ehdin jo tottua menoon. Hope -kappaleesta lähtien levy alkoikin maistua jo mainiolle ja erityisesti huomasin hytkyväni hyristen Open Country Joyn tahdissa. Myös tämä levyn käännekohta Hope itsessään on luettavissa ensikuulemani perusteella levyn aateliin.

Seuraava kuuntelu (joka vääjäämättä seuraa (toivottavasti) lähitulevaisuudessa (tosin blogiani varten levyjä odottaa parillakin pöydällä useampi pino)) varmasti korvissani kaikuu ensimmäisestä eriävänä - nyt osaan henkisesti varautua jo levyn riipivyyteen (joka näin sivumennen sanoen hieman muistuttaa High Tide -yhtyeen riipivyyttä, joskin jazzimmin). Sapphire Bullets of Pure Love tosin tulee tuskin toisellakaan kuuntelukerralla avautumaan; sen verran kummallinen kaksikymmentäsekunttinen kyseessä on.

Instrumentaatio

• John McLaughlin: kitara
• Rick Laird: basso
• Billy Cobham: rummut, lyömäsoittimet
• Jan Hammer: koskettimet, syntetisaattori
• Jerry Goodman: viulu

Kappaleet

1. Birds of Fire (McLaughlin) - 5:44
2. Miles Beyond (McLaughlin) - 4:40
3. Celestial Terresrial Commuters (McLaughlin) - 2:55
4. Sapphire Bullets of Pure Love (McLaughlin) - 0:21
5. Thousand Island Park (McLaughlin) - 3:20
6. Hope (McLaughlin) - 1:55
7. One Word (McLaughlin) - 9:55
8. Sanctuary (McLaughlin) - 5:02
9. Open Country Joy (McLaughlin) - 3:53
10. Resolution (McLaughlin) - 2:09