Van Der Graaf Generator - Pawn Hearts

Englantilaisen Van der Graaf Generatorin vuonna 1971 julkaistua neljättä studiolevyä, Pawn Heartsia pidetään yhtenä yhtyeen parhaimmista. Kotimaassaan levy ei kuitenkaan nauttinut liiemmin suosiosta, mutta Italiassa levy sen sijaan meni kuin kuumille kiville nousten albumimyyntilistojen kärkipaikalle. Yhtye tekikin tämän johdosta muutaman menestyksekkään kiertueen Italian maaperällä.

Lopulta uupumuksen ja finanssipuolen yskimisen takia yhtye Van der Graaf Generator kuitenkin hajosi (väliaikaisesti) seuraavana vuonna. Yhtyeen kärkimies Hammil siirtyi soolouralle, ja lopputrio äänitti instrumentaalilevyn The Long Hello.

Omaan levykokoelmaani tämä Van der Graaf Generatorin merkkiteos päätyi vasta aivan hiljattain. Vaikka kirjastosta tätä levyä olin lainannut muutamaankin kertaan jo nelisen vuotta sitten, en vain koskaan saanut aikaiseksi pitää levystä aivan tarpeeksi paljon. Bändiltä omistinkin ennestään vain mielestäni (vaikka nyt pitkän Pawn Heartsittoman kauden päätyttyä mielipiteeni horjuu) yhtyeen parhaan levyn: Godbluffin vuodelta 1975. Kokoelmistani tosin löytyy myös Peter Hammilin toinen ja kolmas soololevytys.

Vaikka Van der Graaf Generatorin musiikin kiistatonta neroutta ja erikoista omaleimaisuutta ei käy kiistäminen, en ole koskaan oikein kokenut bändiä omakseni. Yhtyeen musiikki sanoituksineen (ainakin sitä osin mitä olen kuullut) on melkoisen synkkää ja ajoittain ahdistavaakin, enkä usein ole oikein sellaisella kuuntelutuulella, että tällaista kaipaisin. Ja silloin kun sitten satunkin olemaan, kuuntelen kuitenkin lopulta King Crimsonin Rediä, jonka tummuus ja ahdistavuus on minulle helpommin lähestyttävää.

En kuitenkaan tosiaan väheksy missään määrin Pawn Heartsia. Vaikka Lemmings (including Cog) ei mielestäni ihan huikea biisi olekaan, loput levystä on eittämättä erinomaista musiikkia. Man Ergin kolmen minuutin paikkeilla starttaava väliosa on aivan upea ja A Plague of Lighthouse Keepers -kolossi on paikoitellen todella mielenkiintoista kuunneltavaa (erityisesti suosikkini on The Cloth Thickens -osa, jossa hauskasti myös lyriikoissa viitataan levyn kahteen muuhun levyn kappaleeseen). Ja synkkä levy on kautta linjan.

Nyt tätä tahtia edeten voinkin seuraavan Van der Graaf Generator -albumini ostaa jälleen ehkä kahden vuoden päästä. Lieköhän sitten vuorossa The Least We Can Do Is Wave to Each Other vai H to He, Who Am the Only One…

Instrumentaatio

• Hugh Banton: urut, piano, mellotron, syntetisaattori, basso, laulu
• Guy Evans: rummut, patarumpu, lyömäsoittimet, piano
• Peter Hammil: laulu, akustinen kitara, slide-kitara, sähköpiano, piano
• David Jackson: tenorisaksofoni, alttosaksofoni, sopraanosaksofoni

+

• Robert Fripp: sähkökitara

 Kansitaide: Paul Whitehead

Kappaleet

1. Lemmings (including Cog) (Hammil) - 11:35
2. Man Erg (Hammil) - 10:22
3. A Plague of Lighthouse Keepers (Hammil, Banton, Evans, Jackson) - 23:05
• Eyewitness
• Pictures/Lighthouse
• Eyewitness
• S.H.M.
• Presence of the Night
• Kosmos Tours
• (Custard's) Last Stand
• The Clot Thickens
• Land's End (Sineline)
• We Go Now